Ihmiset

Runoista voimaa vaikeassa tilanteessa

– Tämä on erilainen. Ei ole perinteisiä runoja. Enemmänkin ajatelmia. Semmoinen moderni, kuvailee eräs asiakas Design Centerissä Saariselällä tutustuessaan Pirjo Karvosen kirjoittamaan runoteokseen Oma sana.

Ivalolainen Pirjo Karvonen julkaisi joulun alusviikoilla runokirjan nimeltä Oma sana. Esikoisteos sisältää Karvosen runoja vuosilta 2011-2018. Ensimmäinen painos saatiin perjantaina kaupan hyllyille, mutta maanantaina kirjailija havahtui siihen, että viimeisiä teoksia viedään jo hyllystä.

– Nyt on jo tulossa toinen painos. Tämä suosio yllätti minut täysin, kuvailee Pirjo Karvonen.

Runokirjoja ostavat kaikki sekä naiset että miehet. Joulun alla kirjoja ostetaan myös paljon lahjaksi.

– Ja itselle luettavaksi, kun on aikaa rauhoittua joulun aikaan.

Kännykästä kirjaksi

Pirjo Karvosella oli tapana kirjoittaa ajatelmia puhelimen muistioon. Viime kesän helteillä hän joutui luopumaan kymmenen vuotta vanhasta puhelimestaan.

– Silloin aloin lukemaan muistiota. Siellä löytyikin runoja vuodesta 2011 alkaen.

Runotyttö tulosti, leikkasi ja liimasi kännykän runot vihkoon. Hän ajatteli, että onpahan lapsille tällainen itse tehty runokirja.

– Mutta sitten niitä runoja alkoi pulppuamaan.

Pirjo alkoi julkaista runojaan ja ajatelmiaan päivittäin omassa Facebookin päivityksissään. Sieltä sateli paljon kannustusta ja kehuja. Moni sanoi, että Pirjon pitäisi tehdä runoistaan kirja. Niinpä eräänä aamuna herätessään nainen oli tehnyt pätöksen.

– Kirjan tekeminen vie minua johonkin suuntaan. Ja se oli siinä. Päätin tehdä kirjan.

Julkisesti paljaana kaikille

Runoilija kuvailee, että kirjan tekeminen vaati istuinlihaksia. Hän istui muutaman 10-tuntisen päivän käyden läpi runojaan valikoiden ja kirjoittaen niitä puhtaaksi. Siinä samalla syntyi kirjan teema. Kaikki runot eivät edes päässeet kirjan kansiin vaan osa jäi vielä odottamaan pöytälaatikkoonkin tulevaa.

Pirjo on saanut paljon palautetta runokirjastaan. Ihmiset ovat kannustaneet ja kertoneet jopa itkeneensä runoja lukiessaan.

– Osa runoista kumpuaa vuosi sitten kokemani burn outin syövereistä. Toiveikkuus ja elämänpalo näissä on kuitenkin kova. On halu löytää ja tehdä itselle merkityksellinen elämä.

Ehkä se on koskettanut ihmisiä, Pirjo pohtii.

Kirjailija Karvonen kertoo jännittäneensä tilaisuutta, jolloin sai ensimmäisen kerran ottaa painotuoreen, itsekirjoittaman teoksensa käsiinsä.

– Olen nyt julkisesti paljaana kaikille.

Naisen mieli menee eteenpäin, kuten runoilija asian ilmaisee. Uusia runoja syntyy koko ajan.

– Seuraavien kirjojen teemat ovat jo selvillä. Jotenkin olen nyt kasvanut kirjani taakse. Pystyn sanomaan, että tätäkin olen, Pirjo Karvonen sanoo.

Äitini ilmestyy eteeni.

Kysyn:

”Mitä sinä minulta haluat?”

Kirjoita minut näkyväksi.

Sukupolvien ikiaikainen ketju.

Kirjoita rakkaus,

josta ei puhuttu.

Jolle ei ollut aikaa.

Piti tehdä parempaa,

helpompaa elämää sinulle.

Rakentaa tämä maa,

josta nyt voit olla kiitollinen.

Oli niin paljon työtä,

että ei jäänyt aikaa

mihinkään.

Ei lapsien silittelyyn,

ei paijaukseen.

Ei niihin sanoihin,

joita olisit kaivannut,

Että olet tärkeä ja rakas.

Sinun takiasi minä

kaiken tämän teen.

Jotta sinulla olisi parempi.

Niinkuin äidit

kaikkialla.

Uhraavat itsensä.

Niinkuin sinäkin.

Kaikkesi antaisit

lapsiesi tähden.

Niin se on aina ollut.

Niin se tulee aina olemaan.

Vaikeudetkin ovat aina.

Nyt vain erilaiset.

Rakkaus on se,

joka on.

”Tämänkö, äiti,

halusit minun kirjoittavan?”

Pirjo Karvonen, 2018