Ihmiset

Yrittäjän täytyy osata ajatella jaloillaan

– Kun minulta kysytään, että mitä minä teen työkseni, niin vastaan aina lyhyesti ja ytimekkäästi, että olen joka paikan höylä, Ivalossa kolmatta vuotta yrittäjänä toiminut Henna Karppinen vastaa.

Henna Karppinen on hyvinvointialan yrittäjä. Hän tekee päivätyökseen koulutetun hierojan töitä, hiihdonopetuksia, opastöitä, urheilukisojen selostuksia ja iltaisin nuori yrittäjä toimii muusikkona.

– Nyt korona-aikana opashommat ja kitaran kanssa keikkailu ovat olleet hyvin harvinaista herkkua. Sanotaanko näin, että viime vuonna kun kakku leikattiin maaliskuun puolestavälistä, niin siinä meni samalla minulta puolentoista kuukauden työt. Kyllä siinä joutui pähkäillä, että mitä ihmettä tästä tulee ja mihin tämä kaikki on oikein menossa.

Karppinen oli suunnitellut keväänsä ja kesänsä jo hyvissä ajoin, mutta nyt esiintymiskeikkojen tilalle täytyi keksiä jotain muuta. Heinäkuussa kokoontumisrajoitukset kuitenkin hellittivät, ja keikkoja alkoi taas tulla tilaukseen.

– Heinäkuussa puhelin soi tiuhaan, ja olin useana iltana esiintymässä kesäkansalle. Sama meno jatkui myös ruskasesongille, ja keikkoja riitti todella hyvin.

Pieni varoituksen sana alkoi kuitenkin kuulua ruskan värittämässä tunturissa – pikkujoulukausi saattaisi olla koronan takia vaarassa.

– Varoituksesta huolimatta ehkä sellaiset 70 prosenttia tilatuista keikoista toteutui.

– Ruska- ja pikkujouluyleisön palautteesta aisti hyvin sen, että ihmiset ovat korona-aikana kaivanneet live-musiikkia, Karppinen lisää.

Uusi vuosi toi uudet, ei niin mukavat kujeet

Vuodenvaihteen jälkeen Karppisen kalenterissa oli musakeikkojen osalta hiljaista.

– Saa nähdä miten kesä lähtee tästä rullaamaan.

Ruskan aikana yrittäjän korviin kantautuneet uhkakuvat saivat Karppisen suunnittelemaan itselleen varasuunnitelman, jotta työnteko ei tyssäisi koronarajoitusten vuoksi aivan täysin.

– Ennakoin viime syksynä kuitenkin sen verran, että teimme Pilvi Ingebrigtsenin kanssa diilin, jossa voisin käyttää hänen hoitohuonettaan hierontaan. Pilvillä oli jonkin verran ylimääräisiä päiviä, jolloin tilat olivat vapaina. Elokuusta saakka olen sitten alivuokrannut tätä Pilvin hoitotilaa.

– Sen lisäksi minulla on ryhmäkäyntejä Inari-Saariselkä -alueella. Täytyy kyllä hattua nostaa paikallisille, kun ovat minun osaamistani hyödyntäneet siitä lähtien. Sen vuoksi sitä on nyt viimeiset kuukaudet pysynyt leivänsyrjässä.

Hiihtoladuilla mukavasti väkeä

Karppinen on hyvillään siitä, että inarilaiset ovat kotiin linnoittautumisen sijaan laittaneet kadoksissa olleen hiihtoharrastuksen uudelleen tulille.

– Ihan minun vetämillä hiihdon opetustunneilla on ollut mukana kaiken ikäistä hiihtäjää. Osa heistä on kertonut, että he ovat jo vuosikausia inhonneet hiihtoa, mutta tänä vuonna sukset on otettu ”melkein pakosta” uudestaan käyttöön. Kun ei ole päässyt etelänmatkalle tai teatteriin, niin on pitänyt keksiä jotain tekemistä ihan täällä kotopuolessa, yrittäjä naureskelee.

– Hiihto on aivan älyttömän hyvä harrastus, se pitää kropan ja mielen terveenä. Ei ole sen parempaa, kuin hilpaista yöpakkasten jälkeen ladulle. Mutta haluaisin muistuttaa, että hiihtomaasto kannattaa valita huolella. Meidän kunnassamme on latuja jokaiselle kuntotasolle – Inarin Juutuanvaaralla kokeneempikin hiihtäjä pääsee haastamaan itsensä, ja Koppelon kyläladulla taas saa nauttia hiihdosta aivan omassa rauhassa.

Karppinen muistuttaa, että hiihto on mennyt lajikehityksessä eteenpäin hirmuista vauhtia.

– Hiihtokokemus on aivan eri uusilla karvapohjasuksilla, kuin esimerkiksi niillä isoveljen ala-asteaikaisilla Järvisillä, joilla on suksenpohjan kulumisesta päätellen paahdettu pitkiä pätkiä asfaltilla.

”Kulunut vuosi on antanut myös ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä asioita ja kehittää omaa osaamistani, joille ei tavallisen arjen keskellä olisi välttämättä löytynyt aikaa.”