Paikallisuutiset

Kirakkakönkään uoma kunnostetaan kutukelpoiseksi elokuun aikana

On elokuun kolmas päivä. Nelostien viereen Kirakkakönkään sillan yläpuolelle on ajettu muutama kuutio 20-100 millin kokoista seulottua karkeaa soraa ja pikku kiveä. Traktori nostelee siitä kuormaansa pieniä eriä kerrallaan ja käy kaatamassa ennalta näytettyihin paikkoihin Kirakkakönkään vanhaan, nyt kuivana olevaan uomaan. Kaivinkone levittää kauhallaan aineksen uoman pohjalle. Tuo sora- ja kivikoko on optimaalista ajatellen taimenen kutemista. Uomassa ei ole 70 vuoteen taimen enää kutenut.

Uoman reunoja peittelee valtavien kivien nauha, jotka on aikoinaan räjäytetty uoman keskeltä uittoväylää tehtäessä 1930-luvulla. Ne aiotaan siirtää takaisin koristamaan tulevaa koskea, ja ainakin osa pintakiviksi. Työnjohtajana toimiva ELY-keskuksen Marko Kangas toteaa, että jos tässä ei vielä tänä syksynä taimen kude, niin ensi vuonna varmasti kutee.

Elämme siis historiallisen muutoksen hetkeä. Se mikä on aikoinaan talouden vaatimuksien vuoksi hävitetty, palautetaan takaisin toimivaksi ja tuottavaksi. Ja ennen kaikkea palautetaan alkuperäinen koski, vaikkakin pelkän ympäristövirtaaman varassa, ja siten vaatimattomampana. Mutta samalla palautetaan monimuotoista luonnon kirjoa, joka on kadonnut entisestä arvokkaasta koskesta tyystin.

Kirakkakönkään pienvoimalaitos valmistui 1953, eikä sen yhteyteen rakennettu kalatie ole toiminut koskaan mainittavasti. Nytkään ei ole tarkoitus tässä vaiheessa tehdä voimalaa tarpeettomaksi, sillä varsinaisen nousuväylän rakentaminen Rahajärven puolella olevan padon taakse on kokonaan toinen prosessi. – Tässä vaiheessa vanha köngäs kunnostetaan padon alapuolella olevaan suvantoon saakka, selittää Kangas. – Könkään niskan avaaminen vaatii pitemmän kaavan mukaan monenlaisia luvituksia.

Kangas on mukana ReArc-hankkeessa, joka on saanut EU-rahoitusta arktisten jokivesien kunnostukseen. Hänen mukaansa alkuvaiheessa on tarkoitus saada toimiva ympäristövirtaama, johon riittää yhden kuution ohijuoksutus vanhaan uomaan. Hän korostaa sen olevan ympärivuotista, jolloin talvivirtaaman osuus korostuu. Myös Inergia on suhtautunut alusta asti positiivisesti hankkeeseen.

– Tavoite on jättää kutusora pohjalle, ja kivet päälle suojaksi sitomaan jääkansi, ettei joki pääse paantamaan pohjaaan saakka. Samalla saadaan kaloille suojapaikkoja kovempiakin ohijuoksutuksia ajatellen. Kun tätä vaellusyhteyttä alettiin suunnittelemaan niin herättiin heti, että tätä vanhaa uomaa täytyy alkaa kunnostamaan, jolloin ainakin tämä osa tulee valmiiksi mahdollisimman pian. Kalat eivät siis pysty vaeltamaan tätä kautta, mutta voivat nousta Ukonjärvestä tähän kutemaan, kertoo Kangas.

Uomaan on uittoväylää lukuunottamatta kasvanut runsas puusto. – Pienempää puustoa voidaan poistaa, mutta suuremmat saa luonto hoitaa ajan kanssa mielensä mukaan, selittää Kangas.

Entisöityyn könkääseen tulee taimenen lisäksi nousemaan muutkin kalat kuten harri, siika, ahven ja hauki, kaikki lajit jotka kaipaavat välillä virtaavaa vettä. – Kaikille saadaan tässä toimiva lisääntymisalue.

Tässä vaiheessa on siten aikomus palauttaa vanha köngäs valtaosaltaan. Koski on tarkoitus leventää pääosin alkuperäisen uoman leveydelle, sillä sieltä löytyy paikoin upeaa alkuperäistäkin kutupohjaa. Varsinaisessa könkäässä on edelleen paikallaan monen kuution kokoinen kivi, joka on aikomus jättää paikoilleen.

Tavoitteena on saada uoma valmiiksi kutukuntoon 3-4 viikossa, kuitenkin elokuun puolella. Urakoitsijana toimii ivalolainen Janne Riskilä , kaivinkoneen kuskina Jesse Ylikörkkö , ja traktoria kuljettelee Jari Pauna . Hanketta ovat suunnitelleet ELY-keskusken Jarmo Huhtala ja Marko Kangas.

Kirakkaköngäs on ollut virkistyskalastuskohde jo 1930-luvulta lähtien voimalaitoksen tuloon saakka. Lupia siihen myytiin Ivalon matkailuhotellista. Tässä vaiheessa ei ole kenelläkään tietoa, nähdäänkö lupakalastajia könkään rannalla tulevaisuudessa. Rantapuiden ja pintakivien vuoksi viehekalastus ei tule olemaan ainakaan helppoa.