Hyvinvointi

Ivalojoen kultamaille pääsee tutustumaan vesiteitse

Eletään huhtikuun loppupuolta. Ivaloon on saapunut aikainen kevät ja lumi on saanut kyytiä. Jukka Huhtamella häärää venevajansa pihalla. Ilmassa tuoksuu aito tervan tuoksu. Jukka on päässyt veneen tervaushommiin, sillä keliolosuhteet ovat olleet suotuisat. Pitkä, komea kahdeksan metrinen jokivene saa kinuskinkuultavaa tervaa pintaansa.

Jukka Huhtamellan Tenonveneen pohjaa on vahvistettu paksulla muovilla, sillä alus on toisinaan kuivan kesän aikaan kovilla.

– Tämän veneen on tehnyt utsjokinen Jouni Laiti käsityönä. Tämän parempia jokiveneitä ei osaa tehdä kukaan muu. Hän on paras veneentekijä näillä kulmilla, kertoo Jukka Huhtamella tervaämpäri kädessään.

Moni tuntee ja muistaa Jukan hanurin takaa. Onpahan hän ollut joskus havittelemassa Kultaista Harmonikkaakin. Kolme kesää sitten Jukka on laajentanut musiikillista ohjelmapalvelutoimintaansa jokivenekuljetuksiin. Erämiehen rakas harrastus on kaikki mitä luonnossa voi tehdä. Hän metsästää, kalastaa ja marjastaa.

– Pohdiskelin sitä, voisinko yhdistää musiikin ja veneilyn jotenkin. Mietin silloin, että voisin alkaa järjestämään jotain pienimuotoista ohjelmapalvelua Ivalojoella.

Jukka on aina ollut tarkanpuoleinen ja järjestyksellinen mies. Niinpä hän puntaroi jokivenematkailun riskejä pitkään ja tarkoin. Hän otti selvää veneilyn lupaviidakosta Trafista ja Merenkulkuhallituksesta.

– Vuokraveneenkuljettajatutkintoa ei onneksi tarvittu tämän kokoiselle veneelle. Merimerkeistä on harvoin hyötyä erämaajoilla. Tarvittiin vain turvallisuusasiakirja Tukesille, muistelee veneenkapteeni yritystoimintansa starttia.

Joen vesitilanne ratkaisee

Huhtamellan jokiveneessä on asiakaspaikkoja hänen lisäkseen viidelle matkustajalle.

– Vesitilanne vaikuttaa aina siihen, kuinka sujuvaa joella kulkeminen on ja kuinka raskaan lastin veneeseen voi ottaa. Jos joella on vähän vettä, veneeseen ei pysty ottamaan edes täyslastillista ihmisiä.

Ivalojoella liikkuneet vanhat konkarit ovat opettaneet Jukkaa, ja kertoneet mistä mikäkin kosken ajoittain kapeat ajoväylät kulloinkin menevät. Jukka on ottanut opin nöyrästi vastaan.

– Kyllähän joella ei ole leikkiminen. Virta vie nopeastikin ja aikaa ei ole mietiskelyyn. Ennakointi on kaikesta tärkeintä joella ollessa, kiteyttää Jukka.

Kevään jälkeen venemies käy yleensä tarkistamassa joen ja "skannailee" kivet ja kannot päähänsä.

– Isoimmat, pysyvät kivet ovat tarttuneet kaaliin, jotkut jopa kantapään kautta.

Unohtumattomia vesiretkiä

Huhtamella on tällä hetkellä ainoa, joka operoi yritysmielessä jokiveneellä Ivalojoella. Lapin Luontolomat on järjestänyt pitkään retkiä kumilautoilla kesäisin. Jukalla on tarjota valmiita jokiretkipaketteja, mutta tilauksesta hän voi järjestää sellaisen unohtumattoman retken kuin asiakas haluaa.

– Viime kesänä sain järjestää yhdet 80-vuotispäivät. Soitin haitaria syntymäpäiväsankarille ja hänen puolisolleen Nulkkamukassa. juhlien teemana oli taimenen kalastusta polkan tahtiin. Siinä syötiin ja soittelin rannalla taas muutaman tunnin. Illaksi toin heidät takaisin satamaan.

– Sitten on jonkin verran sellaisia tavarankuljetusreissuja.

Jukan vene lähtee aina Lappispolan veneenlaskupaikalta Tolosesta ja Kultala on päätepysäkki. Toiminta-alue tulee lähiaikoina laajentumaan Kutturaan asti.

Kesäinen jokiluonto on sanoin kuvaamatonta. Rantakasvillisuus huumaa tuoksullaan. Vesilinnut pujahtavat veneen etupuolelta piiloon ja sujahtelevat uteliaina ylitse. Muutama hirvasporo lepäilee hiekkasärkällä pakoilemassa räkkää. Maakotka leijaa uljaana rantatörmällä. Ivalojoki on suosittu vaellus- ja kanoottikohde. Se valittiin vuonna 2005 Vuoden retkikohteeksi.

Sieltä kultaryntäys alkoi

Syyskesällä 1869 Lapista löytyi lupaavasti kultaa. Koko kesän jatkuneen etsintäretken päätteeksi Suomen Rahapajan johtaja Johan Konrad Lihr löysi Ivalojoen Nulkkamukasta hyvän esiintymän, jonka perusteella syntyi Suomen ensimmäinen kultaryntäys. Kaivajat ryntäsivät etenkin Ivalojoen varteen, jossa keskuspaikkana toimi Porttikosken törmällä sijaitseva Ivalojoen Kultala. Kullankaivajia saapui kaikkialta Suomesta ja jopa maan rajojen ulkopuolelta.

Parhaimmillaan kaivajien määrä oli vuonna 1871 noin viisisataa miestä. Vähitellen huuhtojat siirtyivät Laanilaan. Oy Ivalojoki Ab ja Lapin Kulta Oy yrittivät aloittaa koneellista kullanhuuhdontatoimintaa, mutta tulokset jäivät lopulta laihoiksi ja yhtiöt ajautuivat konkursseihin.

IBM