Ihmiset

Vohvelintuoksuista vapaaehtoistyötä Utsjoen kirkkotuvilla

Utsjoen kirkkotupien historiallisessa ympäristössä toimii Lähetyksen Vohvelikahvila, joka onkin kuulu juuri vohvelikahveistaan. Mantojärven rannalle ovat aikoinaan ihmiset kokoontuneet kirkonmenojen lisäksi myös tekemään kauppoja ja hoitamaan käräjäasioita. Paikalle on kokoonnuttu ainakin 1700-luvulta asti. Kesällä paikka houkuttelee turisteja tutustumaan muinaiseen paikkaan ja pysähtymään Vohvelikahvilan herkkuhetkeen.

Lähetyksen Vohvelikahvilassa häärivät kaksiviikkoisen talkoojakson viimeisenä päivänä Vuokko ja Hannu Ovaska. Hannu Ovaska on tuttu mies Inarin seurakuntalaisille ja etenkin nuorille. Ja nyt tarkoitamme entisille nuorille. Nimittäin Hannu muistetaan Inarin seurakunnan nuorisotyönohjaajana vuosilta 1984-1989, jolloin hän oli seurakunnassa työsuhteessa. Vuokko työskenteli samoihin aikoihin saman seurakunnan lastenohjaajana Ivalon alueella.

– Silloin oli ajatuksena, että me jäisimme asumaan tänne pohjoiseen, mutta monien uusien haasteiden myötä ajauduimme etelämmäs, muistelee Vuokko Ovaska.

Nimittäin Hannu lähti vetämään Lapiosalmen eräleirikeskusta Posiolle. Leirikeskuksen omistivat silloin Oulun hiippakunta, Suomen lähetysseura ja Posion seurakunta. Lapiosalmella vierähti aikaa viisi vuotta. Tämän työrupeaman jälkeen pariskunnan matka johti Pohjanmaalle Isoonkyröön, jossa he nykyäänkin asustavat.

– Olen työskennellyt yhteensä 45 vuotta kirkon nuorisotyön parissa. Eläkeikä kirkon virassa olisi ollut 60 vuotta, mutta Lapiosalmessa työskentely antoi viisi vuotta lisää työaikaa, Hannu laskeskelee hymyssä suin.

Sydämeltään lähetysihmisiä

Ovaskan pariskunta on tehnyt useana vuotena vapaaehtoistyötä myös Tievatuvalla Kakslauttasessa. Viimeksi he talkoilivat siellä pari vuotta sitten sekä keväällä että syksyllä.

Mutta miten Hannu ja Vuokko ovat löytäneet Utsjoen ja kirkkotupien kahvilan? Vuokko haluaa kertoa koko tarinan.

– Maila Hannila oli töissä sairaanhoitajana vanhainkodilla Ivalossa 1980-luvulla. Silloin saimme tutustua häneen. Eläkkeelle jäätyään Maila muutti kotiseudulleen Kalajoelle. Oulussa kulkiessamme poikkesimme Mailan luona. Näin tuttavuus säilyi. Olimme kulkemassa Jyväskylässä ja poikkesimme Lehtisaareen, seurakunnan leirikeskukseen. Siellä kohtasimme Mailan ihan sattumalta. Vuodesta 2001 olemme sitten Mailan kanssa tavanneet ja pitäneet yhteyttä, Vuokko kertoo.

– Kerran Mailan luona poiketessamme kahvilla matkalla Tievalle kerroimme, että tämän matkan jälkeen aiomme lopettaa talkoilun Tievalla. Tähän Maila totesi, kun te olette niin meneviä ja tekeviä ihmisiä, menkääpä joskus sinne Utsjoen seurakunnan lähetyskahvilaan. Näin Maila sitten markkinoi meidät tänne kirkkotuville, Vuokko kertoo.

– Tarjouduimme talkoisiin jo viime kesänä, mutta aikataulut eivät silloin meille sopineet. Perhepiirissä oli monenlaisia juhlia. Meillä kun on yhdeksän lastenlasta, sanoo Hannu.

Ovaskat ovat olleet Utsjoella nyt kaksi viikkoa. He ovat hymyssä suin paiskineet töitä kahvilassa. Muuhun harrastamiseen ei aikaa oikein ole riittänytkään.

Kirkkotupien kahvilan pito on meille vapaaehtoistyötä. Kahvilan tuotto menee Utsjoen seurakunnan lähetystyön tukemiseen. Hannu ja Vuokko ovat sydämeltään lähetysihmisiä. He ovat olleet mukana vapaaehtoisina missä tarvetta on ollut. Mutta miksi?

– Me olemme käyneet eri paikoissa tekemässä talkootöitä. Viime kesänä ei ollut oikein mitään ja tämä on tuttua hommaa. Meillä oli helppoa tulla tänne Utsjoelle, kun paikkakunta on tuttu, Vuokko toteaa.

– Tuotto on se juttu. Kun tietää, että tarvitseva saa terveydenhuoltoa, sairaanhoitoa, koulutusta taikka löytää toivon näköaloja elämäntilanteisiinsa siellä missä näyttää puuttuvan kaikki se hyvä mihin me olemme tottuneet. Eli se on se juttu. Sen takia tässä jaksaa seistä koko päivän ja paistella vohveleita. Toinen juttu on se, että tässä on saanut tavata aivan upeita ihmisiä.

Hannun pitää mieluisena myös kuunnella ihmisten tarinoita ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia.

Hannu sanoo joskus miettineensä, että olisi yhtä tehokasta antaa vain suoraan lähetystyölle se rahasumma, mikä syntyy matkasta kun lähtee Utsjoelle asti.

– Mutta jotenkin tuntuu sille, että tuo vuorovaikutuspuoli on erittäin tärkeä osa tätä kahvilan pitoa. Tässä on tullut nytkin sellaisia kohtaamisia, joita ei pysty rahassa mittaamaan. On tullut tuntu, että olemme olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oppimassa ja kuuntelemassa. On saatu kohdata ihmisiä heidän iloissaan ja suruissaan.

Kahvilaan astelee pariskunta, joka kahvin oston lomassa kyselee, mikä kasvi kirkkotupien pihamaalla kauniisti kantaa punaisia marjoja. Hannu heittelee kukan nimiä ilmaan. Välillä kahvilanpitäjät saavat toimia kasvien tunnistajinakin.

Lähetyskahvilatoiminnalla seurakunta kerää rahaa sitä tarvitseville. Kahvilan työntekijät työskentelevät tavallisesti viikon kerrallaan vapaaehtoisina Lähetyksen Vohvelikahvilassa. Seurakunta tarjoaa majoituksen viikoksi ja työtä on viisi päivää.

– Työn tuloksena kerätään rahaa heille, joilla ei ole yhtä hyvät oltavat kuin meillä täällä Suomessa, Utsjoen kirkkoherra Päivi Aikasalo sanoo.

Viisikymmentä vuotta yhteistä taivalta

Ovaskat aikovat tulla Utsjoelle jos ensi kesänä, jos terveyttä riittää.

– Ja katsotaan nyt miten elämä vie.

– Jos hyvin käy, yritämme olla täällä ensi kesänä juhannusviikolla tai sitten viimeisellä kahvilan aukioloviikolla, Hannu paljastaa.

Lopuksi päätämme ottaa juttua varten valokuvan. Hannu tempaisee vaimonsa Vuokon lämpimään syleilyyn ja kertoo samalla, että heillä on tänään 49. hääpäivä.

– 50 vuotta sitten lähdimme kulkemaan samaa polkua.

Entinen nuorisotyönohjaaja Hannu Ovaska sanoo, että nykyisin ihmiset luovuttavat liian helposti parisuhteissa ja erot ovat turhan yleisiä.

– Rippikoulussa opetin aikoinaan, että yhdessä eläminen vaatii jatkuvasti työtä ja sitoutumista yhteiseen kasvuun. Moni muistaa varmaan minun sanoneen, että on olemassa kolmenlaisia avioliittoja. On hankalia avioliittoja, erittäin hankalia ja mahdottomia. Niissä kyllä riittää työtä ja kasvamista. Kaikki ihmissuhteet ovat sellaisia, kasvuun haastavia.

On tullut tuntu, että olemme olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oppimassa ja kuuntelemassa.