Hyvinvointi

Valokuvaa ei jälkikäteen käsitellä

Lemmenjoen valokuvaaja Juha Tiaisella tulee useasti harmillisin hienoja tilanteita, joissa olisi pitänyt olla kamera hyppysissä.

– Monesti se kamera on jäänyt juuri silloin kotiin, kuvailee Juha Tiainen.

Oikeastaan tätä miestä pitää kutsua Tintiksi, sillä hän ei muita nimiä ei edes tunnista.

– Työkaverit Kokkolan Vaakunassa alkoivat kutsua minua Tintiksi ja siitä lähtien nimeä on käytetty.

Vuonna 1988 Tintti muutti vaimonsa Margetta Jompan-Tiaisen kanssa Lemmenjoelle. Miestä ei tarvinnut montaa kertaa houkutella muuttoaikeisiin, sillä hän oli koko ikänsä työskennellyt yökerhoissa ja kello 18:sta aamuneljään oli ollut hänen säännöllinen työaikansa.

– Olin niin kypsynyt jo siihen työaikaan ja kapakkaelämään. Halusin jo pois sieltä ja oikeaa elämän muutosta.

Muuton jälkeen Margetta kaipasi Helsinkiin enemmän, sillä kaikki hänen ystävät jäivät pääkaupunkiin. Tintille muuttaminen oli jo elämäntapa, sillä hän oli muuttanut elämänsä aikana 39 kertaa Suomen ja Ruotsin puolella.

Tumma hipiäistä Tinttiä voi luulla ulkomaalaistaustaiseksi mieheksi.

– Ukin isä oli tataari ja hän meni naimisiin suomalaisen naisen kanssa ja joutui muuttamaan Viipuriin, siinä on minun ulkomaalaistausta, kertoo Tintti.

– Tummuutensa vuoksi osa asiakkaista luuli täällä Lemmenjoella, että Tintti on italialainen. Porukkaa kävi ja kyseli, että missä teillä on se italialainen venekuski, joka osaa puhua niin hyvin suomea, muistelee Margetta.

Pariskunta vietti kesät aina Lemmenjoella työskennellen perheyrityksessä. Siihen aikaan kesä oli kiivainta matkailusesonkia, joka loppui syyskuun 15. päivä kuin seinään.

– Sen jälkeen täällä oli hiljaista. Ei täällä ollut meille kaikille tekemistä, Margetta sanoo.

11 kameran mies

Tintin valokuvausharrastus alkoi jo 17-vuotiaana, jolloin hän sai isänsä vanhan, venäläisen Zenit-merkkisen kameran.

– Harjoittelin sillä kuvausta. Sitten se lojui monta vuotta laatikossa käyttämättömänä. Näin kaverillani paljon hienoja, hänen itsensä ottamiaan valokuvia ja sain kipinän kuvaukseen uudestaan.

Tintti osti ensimmäinen oman kameran, joka oli Canon Av1.

– Sen jälkeen minulla oli kameroita, sillä vaihdoin kameraa 3-4 vuoden välein. Enkä ikinä ostanut uutta kameraa vaan käytettyinä, sillä Helsingissä oli niin paljon käytettyjen kameroiden liikkeitä. Niitä sai paljon halvemmalla kuin uuden.

Tällä hetkellä miehen kaapissa on 11 kameraa, jotka kaikki toimii edelleen. Hän on aina säilyttänyt vanhat laitteet, vaikkakin on hankkinut uusia. Kameroista yksi on ylitse muiden ja se on yksinkertaisen kuuloinen Canonin taskukamera.

– Siinä on aivan älytön zoomi. Otan sillä melkeimpä parhaimmat kuvat ja sillä saa otettua näppärästi pikaotoksia. Olen saanut sillä hienoja kuvia esimerkiksi kuutamosta jalustan kanssa.

Lemmenjoen valokuvaaja tallentaa valokuvansa nettiin, kolmeen pilvipalveluun. Lisäksi hänellä on muistitikulla tärkeimmät kuvat. Luonnollisesti Lemmenjoki on Tintille mieluisin kuvauskohde.

– Joki ja sen valoitus ja värimaailma muuttuvat niin paljon vuodenajan mukaan. Lemmenjoki on monipuolinen kuvauskohde.

– Joella on myös hirvien ylityspaikka, jota en alkutaipaleellani jokivenekuskina vielä tiennyt. Kerran ajaessani hirvet kävelivät juuri siitä mutkasta yli, kun minä töyryytin siihen täydellä venelastillisilla ihmisiä. Turistit huusivat ihastuksissaan. Nyt tiedän sen paikan, jossa hyvällä tuurilla voi nähdä hirven ja siitä paikasta saisi hienoja kuvia juuri silloin, kun eläimet ovat ylittämässä jokea.

Näyttely puuttuu

Valokuvaajana Tintti on kunnioitettu, sillä hän ei käsittele kuvia koskaan jälkikäteen. Hän pyrkii ottamaan täydellisen valokuvan sillä hetkellä ja niissä olosuhteissa mitä on tarjolla.

– Sen jälkeen kuva ei olisi enää luonnollinen. Eikä minulla ole olemassa mitään kuvankäsittely ohjelmaakaan.

Tintillä riittää mitä upeimpia otoksia Lemmenjoelta, joita voi ylpeydellä esitellä. Onko mies suunnitellut koskaan näyttelyn pystyttämistä?

– Ehkä Tintti tekee sen, kun hän on eläkeläinen, kiusoittelee Margetta.

– Olen ollut jo kuusi vuotta eläkkeellä. Ei minulla ole ollut sellaisia näyttelysuunnitelmia. Ainakaan vielä, Tintti vastaa.

On olemassa yksi valokuvattava asia, joka Tintiltä vielä puuttuu. Hän havittelee valokuvaa oranssipunaisista revontulista.

– Mulla on yksi ainoa kuva, jossa on muutakin väriä revontulissa kuin vihreää. En ole koskaan saanut punaisia revontulia talteen. Niitä pyydystän vielä.

Niinpä Tintti jatkaa ulkona ravaamista vielä tänäkin talvena tiiraillen yöllistä taivasta.