Paikallisuutiset

Tunnista tatit ja kerää ne talteen talvenvaralle

Inarista on tänä syksynä löytynyt poikkeuksellisen hyvin sieniä. Sää on ollut sienen kasvuun tänä kesänä otollinen – lämpöä on piisannut ja vettä ropissut riittämiin. Tämän syksyn sienten runsaus todistettiin myös Ivalon Hirviniemeen järjestetyllä sieniretkellä. Sieniretken oppaana toimi keruutuotetarkastaja Maire Puikko , joka piti huolen siitä, että jokainen sieni tunnistettiin syötäväksi, ennen kuin se laskettiin korin pohjalle.

– Sieniä on tänä syksynä ollut todella hyvin. Minä olen tänä syksynä keskittynyt pääosin värjäyssienten keräämiseen. Verihelttaseitikistä saa punaista väriä, sudenkäävästä vihreää, nummitatista keltaista ja tänä syksynä olen löytänyt herkkutattiakin niin paljon, että sain otettua sen pilleistä talteen keltaista väriä. Suomuorakkaasta pitäisi saada sinistä väriä, mutta sitä en ole vielä onnistunut saamaan talteen. Emäksisyyshappamuus täytyy olla tismalleen kohdallaan siinä värjäysliemessä. Nämä ovat kaikki sellaisia sieniä, joita löytyy ihan täältä meidän maastostamme, Puikko kertoo.

Puikko on ehtinyt värjätä itselleen lankoja jo reilun pari kiloa.

– Lankavyyhteihin on tullut jo nelisenkymmentä eri värisävyä. Luonnonvärit soveltuvat toisiinsa erityisen hyvin. Minun täytyy talven aikana miettiä tarkoin, että mihin minä raskin nämä langat käyttää, eihän näistä tavallisia sukkia kutoa, kyllä se täytyy olla jotain vähän erikoisempaa.

Puikko kertoo syksyn olevan hänelle erityisen kiireistä aikaa.

– Sieniä tulee kerätä niin paljon kuin suinkin vain ehtii, ja niitähän täytyy samaan aikaan myös keitellä. Nämä syyskuukaudet vierähtävät ohi tuossa tuokiossa. Ja tämän kaiken päälle sitten ne ruokasienet. Metsässä kun värjäyssieniä etsii, niin kyllä siinä tulee samalla ruokasieniäkin poimittua. Niitäkin olen jonkin verran pakkaseen hauduttanut.

Sienet laitetaan pakkasesta pannulle

Puikon pakastimesta löytyy talven varalle herkkutatin lisäksi muun muassa viiruvalmuskaa, joka on loppu syksyn sieni. Toinen loppusyksystä poimittava herkku on mustavahakas.

– Tällaisiin hieman harvinaisempiin lajeihin on aina mukava keskittyä. Ja vaikka yöpakkaset ovat jo meidän perällemme saapuneet, niin ei se sienikausi vielä suinkaan ohitse ole. Valmuskat ja vahakkaat ovat sellaisia, jotka tupsahtavat esiin hieman muita sieniä myöhemmin. Muun muassa hallavahakas tulee esiin vasta yöpakkasten jälkeen. Kuusilahokka on toinen laji, joka tulee näkyville vasta ”viimeisillä keleillä”. Niitä voi kerätä ihan lumien tuloon asti. Ja kun lumet tulevat, niin silloin sienet jäätyvät, ja silloin niitä ei kannata enää kerätä.