Tarinoita Saariselältä: Saariselän VPK syntyi tarpeesta ja yhteisestä halusta auttaa

Tarinoita Saariselältä -juttusarjassa alueen asukkaat ja yrittäjät kertovat tarinansa ja muistelevat menneitä aikoja. Juttusarja tuotetaan yhteistyössä Saariselän kyläyhdistyksen kanssa.

Saariselän VPK:n tarina juontaa juurensa vuoteen 1976, jolloin Kiilopään takaisella tunturialueella retkeilemässä ollut henkilö menehtyi maastoon. Samaan aikaan Saariselän alueen vuotuiset matkailijamäärät olivat kovassa kasvussa, joten paikalliset yrittäjät Teuvo Katajamaan johdolla kokoontuivat yhteen ja päättivät perustaa Saariselän pelastusryhmän.

– Ryhmä sai jonkin verran varusteita SPR:ltä ja sitten oli semmoinen keräys, josta saatiin pari moottorikelkkaa ja pelastusrekeä, muistelee Olli Vasala, joka itse tuli mukaan pelastusryhmän toimintaan 80-luvun alussa.

Saariselän pelastusryhmä sulautui osaksi Ivalon VPK:ta ja toimi 90-luvulla Saariselän sammutus- ja pelastusosastona. Vuonna 1990 rakennettiin Saariselälle Suomen ensimmäinen tunturipelastuskeskus silloisen pääministerin Harri Holkerin myöntämän rahoituksen turvin.

Koska matkailijamäärät vain jatkoivat kasvuaan, Saariselällä alettiin lopulta miettiä oman sopimuspalokunnan perustamista.

– Saariselän VPK perustettiin vuonna 1999 ja minä olen siitä lähtien ollut sen päällikkönä. Nyt aion kuitenkin antaa johtamisvastuun nuoremmille, vaikka jatkankin edelleen toiminnassa mukana, Vasala kertoo.

Nykyisin meidät hälytetään pääsääntöisesti pelkästään A-tehtäville, jotka ovat henkeä uhkaavia tapauksia, joissa potilas on saavutettava mahdollisimman nopeasti, Vasala sanoo.

Melkein heti Saariselän VPK:n perustamisen jälkeen hälytysosaston rinnalle perustettiin naisosasto, jonka vastuulla oli muonitus ja ruokahuolto pitkäkestoisempien hälytystehtävien aikana sekä varainkeruu esimerkiksi latukahvilatoiminnan kautta.

Naisosaston toiminta pääsi kuitenkin hiipumaan, kunnes 2010-luvun alussa varainhankinta tuli jälleen ajankohtaiseksi.

– Meitä oli silloin vain kolme naista koko VPK:ssa, mutta päätimme tehdä palonaiskalenterin, jossa olimme vaatteet päällä erilaisissa työtehtävissä. Saimme siihen mukaan 12 paikallista firmaa ja kalenterimyynnin tuloilla vaihdoimme ensivasteauton uudempaan, vuodesta 2009 VPK:ssa mukana ollut Jatta Kinnunen kertoo.

Menestyksekkään kalenteriprojektin myötä naisosasto päätettiin herättää uudelleen henkiin, ja nykyisin tukiosastoksi nimettyyn ryhmään kuuluu 33 jäsentä. Tukiosaston vastuualueena on edelleen muun muassa muonitus ja varainkeruu, ja Kinnunen toimii sen puheenjohtajana.

Tätä nykyä Saariselän VPK:lla on vuosittain noin 200 pelastustehtävää.

– Suurin piirtein vähintään joka toinen päivä tästä lähdetään jonnekin. Toki esimerkiksi toukokuussa ja kesäkuun alussa saattaa olla vain muutama tehtävä, ja sitten keväällä sesonkiaikaan on parhaimmillaan neljä tehtävää päivässä, Olli Vasala kertoo.

Karkeasti jaoteltuna hälytystehtävät suuntautuvat joko maastoon tai Nelostielle. Tarvittaessa Saariselän VPK voidaan hälyttää pelastustehtäviin myös Sodankylän puolelle. Toiminta-alueen etelärajana on Boliden Kevitsan kaivos noin 100 kilometrin päässä Saariselältä.

Saariselän VPK oli myös yksi ensimmäisistä sopimuspalokunnista, joissa käynnistettiin ensivastetoiminta.

– Sote-uudistuksen myötä ensivastetehtävät ovat vähentyneet aika lailla. Nykyisin meidät hälytetään pääsääntöisesti pelkästään A-tehtäville, jotka ovat henkeä uhkaavia tapauksia, joissa potilas on saavutettava mahdollisimman nopeasti, Vasala sanoo.

Hänen mukaansa ensivastetehtäviä, joissa lähin ensivasteyksikkö hälytetään auttamaan hätätilapotilasta ennen ambulanssin saapumista, on vuodessa parinkymmenen molemmin puolin.

Mikäli pelastustehtäviä ei oteta lukuun, Saariselän VPK:n näkyvimpänä toimintana voinee pitää tukiosaston tekemää varainkeruutyötä. Yksi sen vakiintuneimmista muodoista on yhteistyössä Panimo Pubin kanssa järjestetyt bingoillat, jotka ovat saavuttamassa jo Laanilan monotanssien kaltaisen kulttimaineen.

– Virallisen rahoituksen jälkeen bingo on meidän suurin tulonlähde, mikä helpottaa monessa hankinnassa ja mitä on hyödynnetty jo yhdeksän vuoden ajan. Meillä on Panimon kanssa ollut hyvää yhteistyötä, eli käytännössä heidän henkilökuntansa pyörittää bingoa ja me olemme hoitaneet palkinnot, lupa-asiat ja tilitykset Poliisin arpajaishallintoon, Kinnunen kertoo.

Alkuun bingotuotoilla hankittiin pääasiassa uusia varusteita ja kalustoa, mutta nykyisin varainhankinnalla saatuja varoja käytetään myös valistustyöhön sekä jäsenistön koulutukseen.

Bingoa pelataan joka keskiviikko ja perjantai Panimon ollessa auki.

– Sinne on syntynyt paikallisista ihan vakkariporukoita, joilla on oma vakipöytänsäkin. Bingon jälkeen jatkuu pubivisa, joten heillä on sitten sopivasti joukkue valmiina siihenkin, Kinnunen nauraa.