Hyvinvointi

Lappi sanoin ja kuvin-ryhmä syntyi tarpeesta

Olipa kerran 52-vuotias Harry Jussila, joka asusti jossain siellä Joensuussa päin. Elokuussa vuonna 2016 Harry istui keinutuolissaan Mäntyharjussa. Hän oli viettämässä aikaa mökillään onnistuneen Haltireissun jälkeen. Harry siinä keinuskellessaan mietiskeli, että olisi mukava jakaa vaelluskuviaan ja sitä kautta kokemuksiaan jonkun kanssa, ainakin Facebook-kavereitten kanssa.

– Samalla tuli mieleeni, että miksen voisi samantien laittaa niitä johonkin Lappiaiheiseen Facebook-ryhmään, että joku muukin näkisi, millaista Haltin vaelluksellani oli. Aloin etsimään Facebookista sopivia ryhmiä, mutta niitä ei juurikaan ollut, muistelee Harry Jussila.

Niinpä Harry Jussila sai kuningasidean ja perusti ryhmän itse. Ryhmän nimeksi tuli aluksi "Lappi ja erämaat" ja hän lisäsi ryhmään kaikki Facebook-kaverinsa.

– Kokonaiset yhdeksän kappaletta.

Ryhmän sisältö oli aluksi vain Harryn Haltin vaelluskuvia.

– Ryhmän nimi ei kuitenkaan ollut ihan mieleiseni. Seuraavana yönä heräsin aamuyöllä ajatukseen vaihtaa ryhmän nimeksi jotain "runollisempaa". Niinpä syntyi lopullinen ja mielestäni hyvä ryhmän nimi: "Lappi sanoin ja kuvin".

Toinen ryhmän perustamisen innoittaja oli Harryn vanha täti, Sinikka Soine (nykyisin 86-vuotias), joka on ollut uskollinen lapinkävijä jo 1950-luvulta. Soine on ollut innokas valokuvaaja ja oikea "lapin susi".

– Sinikalta sain suuret määrät hänen lapinkuviaan ja diojaan 50-luvulta aina 90-luvulle asti. Niistä taas keksin idean ryhmässä olevaan, suursuosion saavuttaneeseen kuvakansioon nimeltä "Mennyttä aikaa", jossa julkaisin hänen upeita valokuviaan menneiltä vuosikymmeniltä.

Suosion hurja nousu

– Oli huikea tunne, kun ryhmään liittyi ensimmäinen kaveripiirin ulkopuolinen ihminen ja hän vielä julkaisi ryhmässä kuvankin. Sitten liittyi joku muu ja siitä se pikkuhiljaa lähti.

Harry oli laittanut linkin Lappi sanoin ja kuvin-ryhmästään ja erityisesti "Mennyttä aikaa"-kansiosta Metsähallituksen ylläpitämään Kilpisjärvi ja Käsivarren erämaa-alue-ryhmään.

– Kuinka ollakaan tämä valtion virallinen tiedoteryhmä julkaisi tämän minun "Mennyttä aikaa" kansioni vielä mukavilla viitesanoilla varustettuna ryhmänsä etusivulla.

Sen jälkeen alkoi jäsenmäärän huima nousu. Pian jäseniä oli jo tuhat, seuravaksi täyttyi 2000 facebookkilaista, sitten määrä ponnahti jo 10 000 jäseneen. Kovalla vauhdilla menikin jo 20 000 rikki.

– Ja loppu onkin historiaa! Tietenkin iso ryhmä ruokkii jo itse itseään ja hyvä maineemme mukavana ja rentona lapinryhmänä on jo itsessään legenda. Nyt meitä ryhmäläisiä on noin 46 000 ja kasvu jatkuu joka ikinen päivä.

Harry oli ällikällä lyöty ryhmän valtavasta suosiosta. Hänellä oli alussa tavoitteena, että jos viiden vuoden tähtäimellä saisi ryhmään 500 jäsentä. Hänen mielestään se olisi ollut jo huima saavutus.

– Pieleen meni ennustukset. Kolmessa vuodessa sain noin 46 000 ihmistä ryhmään. Eihän tätä ihminen käsitä.

Lappifanien ryhmälle oli valtava tilaus ja Harry oli liikkeellä oikealla hetkellä. Lappi sanoin ja kuvin-ryhmän suurta suosiota selittää ryhmässä vallitseva hyvä henki ja toisten kunnioitus.

– Tämä on tietysti jo lähtökohtaisesti luontevaa meille Lappia ja luontoa yleensäkin rakastaville ihmisille. Meidän ryhmässä jokaisen valokuva on samalla viivalla ja yhtä arvokas, oli se sitten otettu kuuden tonnin Nikonilla tai kahdenkympin nokialaisella puhelimella. Jokaisen mielipidettä kunnoitetaan aina, ehdoitta.

Harryn ryhmästä saa loistavia vinkkejä omille reissulleen ja kysyä voi mitä vaan Lappiin tai vaellukseen liittyen.

– Ja aina saa varmasti vastauksen. Ryhmä on myös loistava tapa tehdä upeita nojatuolimatkoja mystiseen ja kauniiseen Lapin satumaahan.

Välillä sapettaa

Ryhmän ylläpitäjä Harry on laatinut ryhmään säännöt ja jokainen ryhmään liittyessään hyväksyy samalla ne osaksi ajatteluaan tässä Suomen mukavimmaksi sanotussa Facebook-ryhmässä.

– On toki myönnettävä, että suuressa ryhmässä esiintyy silloin tällöin pientä kinastelua ja hyvinkin värikästä verbaalista argumentointia. Juuri siksi olen valinnut ryhmäämme loistavat "sheriffit" valvomaan järjestystä. He ovat ihana elämänkumppanini Jonna , joka on toinen ryhmän ylläpitäjistä sekä moderaattorit Annika , Timo ja nuorin tyttäreni Laura . He rauhoittavat pahimmatkin riitapukarit hetkessä tunnetulla lempeän väkevällä tyylillään, itseään ja vähäisiä yöuniaan säästämättä ja tästä kaikesta heille suuri kiitos.

Harry myöntää, että "someharrastukseen" menee aika paljon aikaa. Ryhmän sisältöä ja keskusteluja täytyy jatkuvasti tarkkailla.

– Onneksi tuota taakkaa helpottavat mainiot moderaattorini.

Mies saa paljon yksityisviestejä ryhmän jäseniltä kaikenlaisista asioista. Pääosin myönteisiä.

– Sitä ei aina ihmiset kuitenkaan ymmärrä ihan täysin, kun olet valtavan ryhmän perustaja ja ylläpitäjä, jossa ihmisiä on enemmän kuin monessa kaupungissa, niin aina ei voi olla jokaiselle mieliksi, vaikka niin haluaisin. Se joskus turhauttaa. Mutta se tunne, kun joku toteuttaa haaveensa ja kiipeää, vaikka jollekin Lapin tunturille, tämän ryhmän innoittamana ja jakaa sieltä haltioituneena kuvia innoissaan ryhmäämme. Se on minulle paras kiitos ja siksi tämä "työ" on niin mukavaa ja antoisaa.

Harry ei asu Lapissa, mutta on kuitenkin osa rakastamaansa pohjoista.

– Olen osa Lappia joka ikinen päivä tämän huikean hienon ryhmän välityksellä ja josta suurin kiitos kuuluu ihan jokaiselle ryhmämme jäsenelle.

Perintönä Lappihulluus

Jussilan Sinikka-täti kulki paljon Lapin erämaissa menneinä vuosikymmeninä, varsinkin 50-, 60- ja 70-luvuilla. Täti tunsi hyvin Kilpisjärven legendaarisen eräoppaan Yrjö Metsälän . Hän kävi monilla Lapin vaelluksillaan Metsälän ryhmien mukana muun muassa Haltin hiihtovaelluksella vuonna 1972.

– Lapinvaeltaja-tädin henkinen perintö elää vahvasti minussa.

Vaeltajamies Harry on kulkenut Lapissa joka vuosi. Hänen mielestä kesä on hienointa aikaa Lapissa, mutta syksyn ruska-ajan hän nostaa kuitenkin vielä korkeammalle pallille.

– Kun osut parhaimpaan ruska-aikaan tunturiin ja eteesi levittyy huikaiseva, kultaisena loistava Lapin maisema kimmeltävine järvineen, niin eihän sitä mikään voita. Lappi on maailman paras maa.

Harry sanoo, että parasta Lapissa on erämaan hiljaisuus ja se tunne, että olet kaukana kaikesta maailman murheista.

– Olet osa jotain suurta...Lapin mahtavaa, puhdasta luontoa. Sitä tunnetta et saa mistään muualta.

Ensimmäinen reissu taittui moottoripyörällä Tampereelta Kilpisjärvelle heinäkuussa vuonna 1999.

– Samana iltana kiipesin moottoripyörävarusteissa Saanalle ja sydämeni jäi sinne yöttömän yön aurinkoon, ikuisesti.

– Tämä vuosi on tavallaan 20-vuotisjuhlavuoteni Lapissa.

Harry käykin Pohjois-Suomessa lähes joka vuosi. Ennen hän ajoi motskarilla pohjoista ristiin rastiin kesäaikaan, nyt kuvioihin ovat tulleet erämaavaellukset.

– Tänä vuonna vaelsin Jonnan kanssa Lossujärven, Urtaslaakson ja Meekonjärven maisemissa. Huippuhetki oli monivuotisen haaveeni toteutuminen, kiipeäminen, kohtalaisen vaikealle, huikealle Govddosgaisi-tunturille, josta näkymät olivat käsittämättömän hienot. Ja nämä vaellukset, jos Luoja suo, niin varmasti jatkuvat, niin kauan kuin saan vaelluskenkäni jalkaan ja rinkan selkääni.

Voit tilata Lappifanin erikoislehden suoraan kotiin tai puhelimeen osoitteesta www.saariselansanomat.fi

"Ryhmä on myös loistava tapa tehdä upeita nojatuolimatkoja mystiseen ja kauniiseen Lapin satumaahan."

Neljän suora: Harry Jussila

Poroa. Hyvin tehtyä poronkäristystä ei Lapissa voita mikään.

Keskiyön aurinko. Se tunne, kun seisot keskiyöllä tunturin laella ja aurinko paistaa....

Tunturi. Erämaan hiljaisuus, kun näet jopa kymmeniä kilometrejä ympärillesi...eihän sitä mikään muu voita.

Lenkkarit. Juoksen paljon vapaa-aikana ja minulla on vaelluksella rinkassa lenkkarit aina varakenkinä...