Hyvinvointi
Kuhinaa lintupöntön liepeillä
Tiesitkö, että talitiaiset ovat melkoisia petoja ja haaskansyöjiä?
Oletko havainnut, että pikkulinnuilla on erilaisia luonteita, ja että yksilöissä on valtavia eroja, toiset ovat rohkeita, toiset varovaisia, ja toiset oppivaisempia kuin toiset?
Tiesitkö, että pikkulinnuissa esiintyy yleisesti uskottomuutta?
Kevään tullessa kannattaa ryhtyä seurailemaan pihapöntön ympärillä tapahtuvaa moniulotteista kisailua niin reviirinhallinnasta, linnunlaulun moniulotteisuudesta kuin poikasten synnystä ja niiden ruokkimisesta. Laiskakin havainnointi antaa runsaasti iloa luonnon tarkkailijoille.
Kevätaurinko käynnistää lisääntymiskauden
Maaliskuun tuikeina pakkasaamuinakin aurinko jo lämmittää. Tyveninä ja kuulaina päivinä voi helposti havaita miten lähiympäristö täyttyy linnunlaulusta. Viherpeipot lurittelevat kuusenlatvoissa, talitiainen varioi rytmikästä lauluaan koivunoksalla, ja saman puun latvassa pyörittelee kolikkojaan sinitiainen.
Laulun avulla koiraslinnut lähettävät merkkejä naaraille. Hyvä laulaja viestii olevansa terve ja lisääntymiskykyinen. Myös lintujen puvun väri viestii samaa. Lintujen näkö yltää havaitsemaan myös ultraviolettia, joten niiden väriskaala on selvästi suurempi kuin ihmisten. Mutta ennen kaikkea reviirin omistava koiras viestii mieskunnostaan laulamalla.
Viimeistään huhtikuussa tiaiset ryhtyvät tutkimaan lähistön pönttöjä ja varaamaan niitä itselleen. Toki niissä on voitu yöpyä pitkin talvea, mutta nyt on ilmeet vakavat. Pönttö on siis syytä olla putsattuna edellisen pesinnän jäljistä, sillä niissä viihtyvät liian hyvin erilaiset loishyönteiset, jotka voivat tehdä linnun elämän viheliäiseksi.
Tiaiset munivat runsaasti munia
Tiaiset elävät noin 8-vuotiaiksi. Valtaosa niistä kuitenkin kuolee ensimmäisen kahden vuoden aikana. Runsasta kuolleisuutta korvataan suurella munamäärällä josta toivotaan kehittyvän paljon poikasia. Sinitiaisilla munamäärä saattaa olla jopa 12 kappaletta.
Koiras esittelee naaraalle useampia mahdollisia pesäpaikkoja, joista naaras lopulta hyväksyy mielestään parhaan. Asutuksen lähellä kyse on nykyään lähes poikkeuksetta pöntöistä. Talitiainen pitää parhaana 32 mm:n suuaukkoa, sinitiaiselle riittää 28 mm. Tiaiskoiras puolustaa samaan aikaan reviiriään muilta saman lajin koirailta, mutta ei välitä toisen lajin pesästä, vaikka se olisi aivan vieressä. Västäräkin tiedetään pesineen jopa maakotkan pesäkeossa, puoli metriä nälkäisten poikasten alapuolella.
Lapissa munat ilmestyvät pesiin toukokuussa. Koiras ryhtyy etsimään syötävää myös naaraalle ja on usein pois reviiriltään. Jotkut naaraat käyttävät tilannetta hyväkseen ja parittelevat naapurireviirin koiraan kanssa varmistaakseen poikastuotannon. Luonto toimii näin, eikä siinä ole mitään moralisoimista.
Poikasten kuoriutuminen tähtää kesän alkuun, jolloin hyönteis- ja toukkaravintoa on runsaimmillaan.
Tuottaako rohkeus enemmän jälkeläisiä?
Koiraiden käytöksessä ravinnonhakijana ja laulajana näkyy melkoisia eroja. Toiset yksilöt ovat arkoja ja huolehtivat emosta ja poikasista tarkasti, mutta lyhyiden ravinnonhakumatkojen vuoksi eivät kykene tyydyttämään kaikkien jälkeläisten tarpeita. Toiset ovat rohkeita, laulavat näkyvillä paikoilla, hakevat runsaasti ravintoa kaukaakin – mutta voivat joutua varpushaukan kynsiin.
Silloin kun ravintoa on paljon saa arka koiras enemmän jälkeläisiä liikkeelle, ravinnonsaannin heiketessä käy toisin päin. Luonto tuottaa variaatioita, ja tietty tasapaino näiden välillä tuottaa koko populaation kannalta aina kuitenkin riittävästi jälkeläisiä, jotta suku voi jatkua.
Kannat vaihtelevat muutenkin säätilojen mukaan. Erityisesti pohjoisessa alkukesän lumisateet saattavat tuhota valtaosan poikasista.
Kilpailu lisääntymisestä on kovaa
Pohjoisen tiaisilla on melkoinen kilpailu pesäkoloista. Luonnonkolot ovat metsätalouden vuoksi romahtaneet vähiin, ja pönttöjä halajavat muutkin.
Usein käy, että tiaisten jo pesiessä paikalle saapuu kirjosieppo, joka muuttolintuna saapuu paikalle hiukan myöhässä. Sieppokoiras ajaa usein tiaiset kesken pesävalmistelujen pois, ja ottaa haltuunsa pöntön, ja usein jopa kolmekin vierekkäistä pönttöä, joissa kaikkiin se saa eri naaraan hautomaan. Moniavioisuus kostautuu kuitenkin siten, että koiras jaksaa yleensä ruokkia vain yhtä pesää, ja saa harvemmin kahden pesän poikasia maailmalle.
Joskus tikka tai orava nakuttaa pesäkolon suuaukon itselleen sopivammaksi, vaikkei siinä pesisikään. Tämä puolestaan edesauttaa petojen, kuten näädän tai varislintujen mahdollisuutta tyhjentää pesä tiaisen poikasista.
Talitiainen on itsekin lihansyöjä. Se syö talvella mielellään haaskoilta rasvaa, ja kykenee nokallaan kiistatilanteessa tappamaan pienemmän sinitiaisen.
Oppivaisuus voi taata henkiinjäämisen huonon ravintotilanteen aikana. Pikkulinnut ovat opportunisteja ja oppivat syömään vaikka kädestä. Lapintiainen on helppo kesyttää pähkinöillä, kuukkelista puhumattakaan. Liiallinen rohkeus voi kuitenkin kostautua hengenmenolla.
Juuri nyt on aika puhdistaa jo olevat pöntöt tai ripustaa uudet. Kotioloissa pönttö ja ruokintapaikka kannattaa sijoittaa ikkunasta seurattaviksi, jolloin lintuja häiritsemättä voi nähdä mielenkiintoisia seikkoja – ja itse asiassa oppia hiukan elämästäkin.
