Ihmiset

Esivanhempien neuvot nuoremmille

Lemmenjoelta kotoisin olevan huopataiteilija Kaija Palton suuri, huovutettu seinävaate Máttuid Rávvagat (saamenkieltä) eli Esivanhempien neuvot lähti kohti Jyväskylää Suomen Huopayhdistys Filtin Huomisen huopa 20-vuotisjuhlanäyttelyyn. Jyväskylän käsityömuseoon kootaan kaikkien suomalaisten huopataiteilijoiden töitä, jotka ovat esillä aina joulukuusta toukokuulle asti.

Kaija Palton huopatyöt ovat tunnettuja omaperäisyydellään ja värimaailmallaan. Hänen töihin on saattanut kohdata missä vain aina ulkomaita myöten. Muun muassa Nellimin Erähotelli, Wilderness Inari ja Muotkanmaja ovat hyödyntäneet Palton taidetta hotelliensa sisustuksissaan.

Paltto on huovuttanut nyt yli 25 vuotta. Hänellä on kotonaan Lemmenjoella oma taidegalleria, joka kantaa nimeä Ateljee Huopapirtti. Kaija huovuttaa aina puhtaasta suomenlampaan villasta sekä luonnonvärisistä että värjätyistä.

– Suomenlampaan villa on yksi maailman parhaista huovutukseen sopivista villoista hienon rakenteensa ansiosta, huopataiteilija Kaija Paltto kuvailee.

Huomisen huopa

Kaija Paltolla oli olemassa visio työstä, jonka hän valmistaisi Huomisen huopa-näyttelyyn.

– Minun ajatuksena oli, että en alkaisi keksimään mitään uutta innovaatiota huovalle, vaan työni kertoisi ajatuksia siitä, miten meidän pitäisi elää huomisessa ja tulevaisuudessa.

Paltto halusi työssään tuoda esille, kuinka esivanhempien neuvot tulisi ottaa käyttöön ja käyttää tätä maata vain sen verran, mitä me itse tarvitsemme.

– Eikä rohmuta ja ottaa kaikkea. Eikä tuhota ja jättää se sellaisena tuleville sukupolville. Vaan jätettäisiin se puhtaasti sellaisena, millaisena me olemme sen aikoinaan saaneet, kertoo Kaija Paltto.

Paltto korostaa, että nykyihmisen pitäisi ottaa oppia elämisen mallista vanhoilta esivanhemmilta.

– Esimerkiksi otetaan kalaa vain sen verran, kun tarvitaan, eikä saalisteta kaikkia.

Huovuttaja on huolestunut myös oman elinympäristönsä ja luonnon muutoksista. Lemmenjoella on näkyvissä muun muassa koneellisen kullankaivun vaikutuksia vesistöihin.

– Meidän kotijokemme Lemmenjoki on ollut uhanalainen ja nyt se on pilalla. Meidän lapsenlapsi on nyt kuudes sukupolvi tässä samassa paikassa, riittääkö hänen elinaikana joessa puhdasta vettä, Kaija pohtii huolestunut ilme kasvoillaan.

– Ja koko ajan on puskemassa joku paholainen päälle, milloin rautatie tai kaivos, Kaija jatkaa.

Näiden ajatusten ideoimana Kaija lähti huovuttamaan suurta seinävaatetta, joka kantaa nimeä Máttuid Rávvagat.

– Tämä ajatus on ollut minulle pitkään mielessä. Ja nyt kun tuli tämä näyttelykutsu, tiesin mitä teen. Tämä työ puski kaiken muun läpi. Laitoin kaikki muut työt syrjään ja tein tämän ajatuksella loppuun.

Isän viimeistely

Kaija Paltto on kasvanut taideperheessä. Hän on taiteilija ja käsityöläinen jo monessa polvessa. Hänen isänsä Lasse Talosela oli korutaiteilja ja teki myös serigrafiatauluja. Isoisä oli myös taidemaalari, ja myöskin isoisoisä. Kaijan isä Lasse sai töillään muun muassa valtion taidepalkinnon vuonna 1969.

– Hän sai myös rahapalkinnon ja sillä rahalla koko perheemme kävi kiertämässä kaikki Pohjoismaiden museot. Kävimme museoissa katsomassa noitarumpuja ja niiden kuviointia.

Lasse Talosela käytti muun muassa noitarumpukuvioita korutaiteessaan.

Kaija viimeisteli Máttuid Rávvagat-näyttelytyön edesmenneen isänsä tekemillä emali- ja kuparikoruilla, joita hän alkoi valmistamaa 1960-luvulla.

– Nyt tuli se hetki ja tunne, että nyt minä otan isäni mukaan tähän taideteokseen.