Kulttuuri

Erävaelluksen SM-kisat järjestettiin Kiilopäällä

Tänä vuonna mitattiin jo 50. kerran osallistujien erävaellustietoja ja -taitoja. Juhlavuoden kunniaksi tehtäväpäällikkö ei päästänyt kisailijoita helpolla.

Kaikkien aikojen ensimmäiset erävaelluksen SM-kilpailut järjestettiin vuonna 1970 ja tapahtumapaikkana olivat tuolloinkin Kiilopään hienot vaellusmaastot. Vuosien mittaan kisoja on järjestetty ympäri Suomen, mutta 50. juhlavuoden kunniaksi SM-kisat palasivat jälleen Kiilopäälle.

Kilpailunjohtaja ja järjestävän tahon Suomen Erävaelluskillan oltermanni Jorma Pihlainen tietää, mitä kilpailijoilla on edessään. 74-vuotias Pihlainen on itse osallistunut kisaan peräti 42 kertaa. Vain kaksi kertaa hän on joutunut jättämään kisan väliin sairastumisien vuoksi.

– Kiilopään alue on Suomen parasta vaellusmaastoa, missä on helppo liikkua. Tehtävien puolesta on kuitenkin tulossa vaativa kisa, sillä tehtäväpäällikkö ei päästä helpolla kilpailijoita. Kilpailureitti kulkee länteen päin Sotajoen suuntaan ja matkalla on ylitettävä muun muassa Tolosjoki. Jokainen ainakin kahlaa siellä, jos ei ui, Pihlainen myhäilee.

Ensimmäisenä kilpailupäivänä torstaina matkaan lähtee nelisenkymmentä partiota avoimessa, naisten, veteraanien ja nuorten sarjassa. Avoimessa sarjassa kisaavien kilpailureitin pituus on noin 80 kilometriä, muiden kymmenen kilometriä lyhyempi. Maaliin kilpailijoita odotellaan saapuviksi kolmen maastossa vietetyn yön jälkeen sunnuntaina.

Kilpasarjojen lisäksi erävaellukseen voi tutustua osallistumalla retkisarjaan, joka starttaa lauantaina ja kestää yön yli.

Tavoitteena erävaellustaitojen ylläpitäminen

Tänä kesänä Lapin pelastuslaitosta ovat työllistäneet poikkeuksellisen paljon aloittelevat vaeltajat, jotka ovat yliarvioineet voimiensa määrän ja väsähtäneet kesken vaelluksen. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi ja juuri siihen erävaelluksen SM-kisoilla halutaan vaikuttaa.

Kilpailun tavoitteena nimittäin on erävaellustietojen ja -taitojen ylläpitäminen sekä vaellusharrastuksen lisääminen ja levittäminen.

Se on ollut toiminnan kultainen lanka koko viidenkymmenen vuoden ajan, kilpailunjohtaja Jorma Pihlainen toteaa.

– Tässä pyritään siihen, että kilpailu innostaisi ihmisiä perehtymään asiaan. Kun tämän kilpailun on käynyt muutaman kerran, tulee itselle varmuus siitä, että oli olosuhteet mitkä hyvänsä, niin selviää. Näkee oman suorituskyvyn rajan ja näkee mikä on mahdollista. Oppii arvioimaan, kuinka kauan tietyn matkan kulkemiseen menee, ja oppii selviämään kaikista hankaluuksista, mitä matkan varrella voi tulla vastaan.

Kisoissakaan ei ole silti kaikkina näinä vuosina selviydytty ilman pelastustehtäviä. Esimerkiksi Pellossa järjestetyissä erävaelluskisoissa turkulaiset partiolaiset eksyivät jo ensimmäisenä päivänä. Koska heillä oli rinkoissaan eväät neljän päivän ajalle, he päättivät perustaa leirin tunturin kupeeseen.

– Mutta he unohtivat ilmoittaa eksymisestään kilpailun järjestäjille, joten heitä etsittiin helikopterilla, joka löysi viimein heidän teltan, Pihlainen muistelee.

Kartta ja kompassi aina mukaan vaellukselle

Tänä päivänä vaeltajien varusteet poikkeavat aika lailla viidenkymmen vuoden takaisista. Kenties kaikkein suurin muutos on siinä, kuinka paljon vähemmän nykyaikaiset varusteet painavat. Myös valinnanvaraa on paljon enemmän.

– Nykyään voit valita, miten pukeudut. 50 vuotta sitten, jos oli kylmä keli, se oli sarkapuku ja saappaat jalkaan ja sillä hyvä. Ei ollut paljon vaihtoehtoja, Pihlainen toteaa.

Lisäksi täysin uusina apuvälineinä ovat tulleet erilaiset tekniset välineet, joihin tosin saatetaan turvautua joskus liikaa, sillä Lapissa on edelleen paljon katvealueita ja laadukkaimmastakin gps-paikantimesta voi loppua virta.

Erävaelluskilpailussa teknisten apuvälineiden, kuten älypuhelinten tai gps-paikantimien, käyttö on kiellettyä. Kilpailussa pärjää, jos osaa lukea karttaa, käyttää kompassia ja arvioida etäisyyksiä. Lisäksi tarvitaan vain hyvä peruskunto, sillä kyseessä ei ole mikään juoksukilpailu.

– Käytäntö on osoittanut, että kilpaurheilijat eivät pärjää tässä hommassa. Jos ajattelet vaikka kilpahiihtäjää, hän harjoittelee puolentoista tunnin suoritusta varten. Sitten kun pistetään rinkka selkään ja pitää kävellä päivä, se on täysin eri asia. Kilpaurheilijan kunto ei riitä tämän kilpailun suorittamiseen, Pihlainen toteaa.

Hienot puitteet

Koronapandemiasta johtuen kisojen järjestäminen varmistui lopullisesti vasta noin kuukausi ennen tapahtuman aiottua ajankohtaa lokakuun alussa.

Jopa poikkeuksellisen lämmin loppusyksyn sää tarjosi hienot olosuhteet kilpailulle. Samoin kisojen tapahtumapaikkana toiminut Kiilopään tunturikeskus tarjosi hienot puitteet sekä kilpailijoille että kilpailunjärjestäjille.

Suomen Latu Kiilopään johtaja Seppo Uskin mukaan moni kilpailijoista valitsikin majoituspaikakseen tunturikeskuksen.

– Meidän hostelli on suosittu, telttailualue on suosittu, caravanparkissa on porukkaa ja lisäksi mökeissä yöpyy moni kisailijoista. Kiilopää tarjosi kisaan valmistautumiseen hyvät lähtökohdat.

Myös Pihlainen kiittää erinomaisesti sujunutta yhteistyötä.

– Kun on ollut yli sata ihmistä, kaikkea voi sattua, mutta erittäin hyvin on kaikesta selvitty. Majoitus on tasokasta ja ruoka hyvää, ei parempaa voi meikäläinen toivoa.

Koronasta huolimatta kisaan ilmoittautui 42 partiota, joista kilpailuun lähti lopulta neljäkymmentä. Kaksi partiota joutui keskeyttämään kisan.

– Toinen heistä, nuorten sarjan partio, eksyi toisen päivän lisärastia hakiessaan. Kun heitä ei kuulunut kahdelle viimeiselle rastille, käynnistin etsinnän ja etsintäpartio löysi heidät samana iltana. Muuten kilpailu sujui erinomaisesti ja kaikki toimi hyvin. Kun keli oli vaeltamiseen paras mahdollinen ja Kiilopään palvelut ykkösluokkaa, tuli useita uusia Lappiin tyytyväisiä vaeltajia, Jorma Pihlainen summaa viikonlopun annin.

Katso lyhyt video kilpailun alkuhetkistä YouTubesta.

50. ERÄVAELLUKSEN SM-KILPAILU 1.-4.10.2020 TULOKSET

1. Pitkäjärven Vaeltajat, Pasi Kyheröinen ja Antti Huovinen

2. Killan piiskat, Sebastian Oroza ja Sampo Rouhiainen

3. Veljet K, Matti Koivisto ja Mikko Tenho

4. Tuskaklubi, Markku Luolakari ja Teemu Laine

5. Jolias & Eliel, Elias Herva ja Joel Heino

6. Lapinniemen kivet, Niilo-Kustaa Väätäinen ja Paavo Väätäinen

7. Kivunsiirtofirma, Jani Ruohola ja Joona Rajamäki

8. Sappion Veikot, Petri Jykylä ja Markus Kiviluoma

9. Poro, Perttu Kaipia ja Julius Wickholm

10. Tunturi-Keravan vaeltajat, Janne Ristolainen ja Mikko Rönkkö

11. Ärjä, Osku Kiviniemi ja Fatih Kayaanan

12. Pukintien Dieselit, Pekka Telilä ja Johannes Harjula

13. MärätSukat, Heikki Lohilahti ja Katri Ylä-Soininmäki

14. Mokkasiili, Henri Pussinen ja Janiel Wickholm

15. ViSa, Ville Tamminen ja Sampo Neste

16. Havupäälliköt, Ville Kukko ja Henrik Vuornos

17. Kanaani, Juhani Saario ja Eetu Saario

18. Supertsärtseri, Simo Soininen ja Vertti Wacklin

19. Huipulla tuulee, Hanna Peltonen ja Bradley Reynolds

20. #mikamiikkiadventures, Joni Homanen ja Mika Miikki

21. Lintuset, Aleksi O'Connor ja Juho Lindén

22. Ketut, Joona Haltia ja Atte Kesti

23. Tästäkinselviytyjät, Johanna Kauppila ja Jenni Huhtapelto

24. Klippan, Lauri Luoto ja Leevi Luoto

1. Tytär ja sen Sisko, Marika Kurri ja Noora Kurri

2. Louhi, Teija Parkkinen ja Nina Frant

3. Epilän Ellit, Erja Mäkinen ja Johanna Perkkalainen

4. Parasta ennen, Riikka Ylönen ja Paula Pitkänen

5. Kilpeläisen tytöt, Tarja Tanner ja Tuula Räsänen

6. Oodi ulkoilun riemulle, Elina Molkkari ja Jenni Ranta-Ylitalo

1. Munkkiniemen vaellusklubi, Petteri Ojala ja Oskari Kosonen

2. Lapinkiitäjät, Jalmari Puusti ja Esther Jalovaara

1. Hulmuhelmat, Kati Rissanen ja Maara Kosonen

2. Vintiöt 2, Lauri Nieminen ja Petri Salovaara

3. exTampere, Aino Nissi ja Simo Tiitto

1. Laavupeikot, Olli Lohilahti ja Johanna Hamara

2. Hymyssäsuin, Jouko Mäkinen ja Jarmo Sulopuisto

3. Maakotkat, Timo Pirtilä ja Eero Koskivirta

4. Kitkon kiertäjät, Risto Suonnansalo ja Jari Oikarainen

5. Analysoi reitti, Markku Lahti ja Mervi Mikkola

6. Sporttikotkat, Ari Heinola ja Petri Kotro