Paikallisuutiset

Erämaakylässä kukaan ei jää yksin

Kun Terhi Vuojala-Magga jalkautui ensimmäisen kerran Kutturan kylään 90-luvun puolivälin jälkeen, hänen ainoa erämaakylässä hyödyllinen käytännön taitonsa oli marjastus. Kaikki muu täytyi opetella.

— Ja se ei tapahtunut kerralla, vaan opettelin selviytymistaitoja pikkuhiljaa kymmenen vuoden aikana, Terhi painottaa.

Aina kuitenkin löytyi joku, joka oli mukana näyttämässä, miten asioita tehdään oikeaoppisesti, olipa kyseessä sitten kalastus tai kutturalaisen kalakeiton valmistus.

— Kutturan kyläläiset ovat suvaitsevaisia. Minuun on aina suhtauduttu todella lämpimästi, Terhi kertoo.

Pienet tulot, pienet menot

Alun perin Oulusta kotoisin oleva Terhi muutti Kutturaan avioiduttuaan paikallisen saamelaisen miehen kanssa.

Sitä ennen hän työskenteli tutkijana ja akateeminen ura vei häntä ja hänen kahta tytärtään ulkomaita myöten. Pohjoiseen muutto mullisti kaiken.

— Lopetin tutkijan työt, kun aloin opetella porostelemaan ja kalastelemaan. Niitä kaikkia ei voinut tehdä yhtä aikaa.

Alkuun Terhi teki siivouskeikkoja Saariselällä ja keikkatyötä opettajana. Tällä hetkellä hän on työttömänä, mutta ei toimettomana. Hänen lapsenlapsensa ovat viettäneet paljon aikaa Kutturassa, kun lasten äidit ovat käyneet töissä.

— Kun perheessä on yksinhuoltajatyttöjä, on ollut itsestäänselvää ja varsin luontevaa, että lastenlapset tulevat tänne. Sitä ei edes sanota, että ne tulevat hoitoon, vaan ne kasvavat täällä, Terhi kertoo.

Pohjoisessa leivänhankkiminen on välillä tiukassa ja elintaso usein matalampi kuin kaupungeissa.

— Mutta me vain satutaan elämään näin ja pienituloinen ihminen voi elää täällä ilman, että kärsii pienistä tuloistaan. Se on hyvin normaali tilanne luontais- ja pienporotilallisella, Terhi toteaa.

Käytännössä se tarkoittaa myös suurta omavaraisuutta. Metsän antimet hyödynnetään tarkasti ja mitään ei haaskata.

— Me tehdään paljon itse, eli teen kaiken ruoan alusta loppuun, leivon ja keitän marjasopat. Aika vähän tarvitsee ostaa eineksiä, kun ihmisellä on aikaa käytettävissä ruoanlaittoon.

Terhin molemmat tyttäret asuvat 80 kilometrin päässä Ivalossa. Siellä Terhillä tulee käytyä ehkä kerran viikossa, joskus harvemminkin.

Samalla reissulla hoidetaan myös ostokset ja ruokakaupassa saa olla tarkkana, jotta kaikki tarpeellinen tulee kerralla mukaan. Jos jotain tarpeellista unohtuu, lähimpään kauppaan Saariselälle on Kutturasta matkaa 46 kilometriä. Se on pitkä maidonhakureissu.

Elämä kulkee sykleissä

Erämaakylässä elämänrytmi ja päivittäiset askareet määräytyvät vielä pitkälti vuodenkierron mukaan. Keskellä kaamosta rytmi hidastuu ja aikaa vietetään kotona sisätiloissa.

Terhi kertoo, että kaamosaikaan on rankkaa asua paikassa, missä ei ole katuvaloja. Kuttura kuuluu myös alueeseen, jossa mitataan usein jopa kymmenen astetta alhaisempia lämpötiloja, kuin samaan aikaan vaikkapa Ivalossa.

— Kaamos ja pakkanen saavat ihmiset kääntymään sisäänpäin, Terhi toteaa.

Hän lisää, että vanhemmiten on myös vaikeampi lähteä pakkasella liikkeelle, kun alkuvalmisteluja pitää tehdä niin paljon. Autoa täytyy lämmittää etukäteen useampi tunti ja muutenkin varustautua pakkasta varten.

Kun päivät alkavat keväällä taas pidentyä, kyläläiset siirtyvät viettämään yhä enemmän aikaa ulkosalla. Näin tekee myös Terhi.

— Kun aamulla herään, katson millainen keli on ja teen päivän suunnitelmat sen mukaan. Ulkoilma vaikuttaa minun elämään kaikkein eniten. Jos on hyvä ilma, olen enimmäkseen ulkona ja esimerkiksi hoidan meidän poroja, jos ne ovat täällä aidassa, hän kuvailee.

Terhi on myös intohimoinen kalastaja ja marjastaja. Pilkkikauden alkaessa hän pakkaa pilkkireppunsa ja lähtee potkukelkalla jäälle.

— Jos minulla on koko päivä aikaa, otan eväät mukaan ja mies saattaa tuoda kelkalla puut nuotiota varten. Siinä menee helposti koko päivä.

Loppukesästä alkaa marjastaminen. Ensiksi kypsyy hilla, sitten mustikka ja puolukka.

— Minun täytyy päästä jokaikinen päivä marjaan, jos ei ole vesisadetta. Minulla on eväät mukana ja kupeksin metsässä päivät pitkät.

Terhi on pohtinut tutkijan roolissaan paljon kodin sisä- ja ulkotilojen merkitystä Kutturan kaltaisissa erämaakylissä. Hän on tullut siihen tulokseen, että talon sisätilojen pääasiallinen merkitys on tarjota suojaa ja lämpöä sekä paikan ruoanlaitolle.

Sen sijaan ulkona ollaan aktiivisia.

— Kaikki toiminta tapahtuu talon ulkopuolella. Pihalla korjataan asioita, pilkotaan puita ja hoidetaan poroja, Terhi kuvailee.

Poronhoito tuokin Kutturaan oman erityispiirteensä, sillä poroihin liittyen löytyy aina tekemistä, vähintäänkin poroaidan siivoamista.

Some ja internet yhdistävät muuhun maailmaan

Vaikka Terhi on ammattikirjoittaja, sosiaalinen media ja bloggaaminen oli hänelle pitkään vieras ajatus. Akateemisssa artikkelissa perusoletus on objektiivinen ote aiheeseen, kun taas blogikirjoittamisessa täytyy avata enemmän itseään ja kertoa mielipiteitään.

— Täytin joulukuussa 60 vuotta ja silloin tajusin, että olen niin vanha, ettei minun tarvitse hävetä itseäni. Enää ajatus omasta blogista ei ole niin pelottava, täytyy vain tottua ajatukseen, että voi saada aika hurjiakin kommentteja, Terhi kertoo.

Hän uskoo, että parhaimmillaan hyvällä blogikirjoituksella voi saada päättäjien silmät aukeamaan ja näkemään asia myös toiselta näkökannalta.

— Kaikki päättäjät asuvat muualla ja elävät omassa kuplassaan. Mitä he todella tietävät sellaisista ihmisistä, jotka asuvat Kutturan kaltaisissa paikoissa?

Tänä keväänä Terhi on sukeltanut myös Instagramin maailmaan. Hän avasi Instagram-tilin yhdessä kahden vanhimman lapsenlapsensa kanssa. He löytyvät käyttäjänimen @_wildernesslife_ takaa.

Terhi uskoo, että sosiaalinen media ja internet voivat yhdistää arktisia alueita muuhun maailmaan aivan uudella tavalla.

— Halusimme kokeilla, mitä siitä saa irti. Somen kautta muu maailma voi nähdä, miten tavalliset ihmiset elävät, ilman että se on mikään radikaali kannanotto.

”Kuin pitkä avioliitto koko yhteisön kanssa”

Kutturan kaltaisessa pienessä yhteisössä on tärkeää oppia huomioimaan naapurit ja elämään sovussa toisten kanssa.

— Erämaassa jokainen tarvitsee joskus toisen ihmisen apua, Terhi toteaa.

Muualta muuttanut ihminen käy väistämättä läpi prosessin, jota Terhi kutsuu ”raa’aksi itsensäkohtaamiseksi”. Pienessä ja tiivissä yhteisössä ei voi näytellä tai rakentaa itselleen tietynlaista imagoa, vaan ennemmin tai myöhemmin jokaisen perusluonne tulee esiin.

Raakaa itsensäkohtaamista seuraa yleensä itsensähyväksyminen.

— Täällä yhteisö hyväksyy sinut virheineen. Ei sanota, että sinun pitää olla toisenlainen. Tämä on sellainen prosessi, mikä tapahtuu erämaayhteisössä, oli se sitten suomalainen tai saamelainen tai mikä vain, Terhi pohtii.

Uusi tulokas joutuu väistämättä myös olemaan kriittinen ja pohtimaan omia käyttäytymismalleja ja asenteitaan, jotta yhteiselo muiden kanssa onnistuu. Terhi uskoo, että tiettyjä luonteenpiirteitä vaaditaan, jotta sopeutuminen on edes mahdollista.

— Täällä eläminen on kuin pitkä avioliitto koko yhteisön kanssa. Ei tämä ole taivaspaikka, joka sopii kaikille.

Loppujen lopuksi Terhi näkee Kutturaan asettumisen elämäntapavalintana. Toinen vaihtoehto olisi muuttaa työn perässä kaupunkiin.

— Olemme perheeni kanssa sopeutuneet tänne Kutturaan ja meidän juuret ovat nyt täällä, keskellä luontoa. Me olemme hirveän onnekkaita.

Jälkipala

Tämän vuoden helmikuussa Terhi toi monen työttömän tunnot julki Uuden Suomen verkkosivuilla Puheenvuoro-osiossa julkaistussa avoimessa kirjeessään helsinkiläiselle kokoomuksen kansanedustajalle Juhana Vartiaiselle . Vartiainen on profiloitunut vahvasti niin sanotun aktiivimallin kannattajana. Hän on muun muassa todennut, että työttömien tulisi muuttaa työn perässä pois kotoaan, jos se on ainoa keino löytää töitä ja elättää itsensä.

Avoimessa kirjeessään Terhi kritisoi aktiivimallia, jossa ei hänen mielestään oteta lainkaan huomioon immateriaalisen työnteon ja siitä seuraavan hyvinvoinnin merkitystä. Terhin ikäiset kuusikymppiset naiset ovat omien lastensa ja lastenlastensa tukemisen ohella usein huolehtineet myös iäkkäistä vanhemmistaan ja siten hoitaneet tehtäviä, jotka muuten kuuluisivat yhteiskunnalle.

Terhin kirjoitus aiheutti suoranaisen kommenttien vyöryn Uuden Suomen verkkosivuilla ja Facebookissa sitä jaettiin peräti 10000 kertaa. Terhi kertoo palautteen olleen pääasiassa positiivista ja joidenkin lukijoiden kanssa aiheesta syntyi keskustelua myös verkon ja somen ulkopuolella.