Ihmiset
Valokuvia saamelaislasten elämästä
Kirjailija Yrjö Kokon saamelaislasten elämästä kertovat valokuvat ovat esillä Sajoksessa. Kokko toimi sodan jälkeen eläinlääkärinä Länsi-Lapissa.
– Näyttelyssä olevat saamelaislasten kuvat on otettu vuosina 1949-1952. Niissä esiintyvät lapset ovat Käsivarresta, Palojärveltä, Pöyrisjärveltä ja Hetasta. Vuonna 1960 Yrjö Kokko suunnitteli lapsikuvistaan kirjaa, mutta se ei koskaan toteutunut, kertoo Ilkka Vaura Yrjö Kokko seurasta.
Yrjö Kokko toimi talvi- ja jatkosodassa eläinlääkintäkomppanian päällikkönä ja joutui vielä syksyllä 1944 Lapin sotaan. Matkalla Lapin sotatoimialueelle hän junassa sattumalta löysi lehden, josta hän luki kertomuksen, jonka mukaan saamelaiset tekivät pikkulapsille joutsenen kurkkutorvesta helistimen panemalla kuivattuun torveen sorvatun luupalan. Tästä kertomuksesta haltioituneena, Kokko päätti muuttaa Lappiin ja ryhtyä etsimään pesivää laulujousenparia. Suomessa arvioitiin enää olevan noin 15 pesivää laulujoutsenta.
Kokko muutti Sysmästä perheineen tammikuussa 1945 ensin Ylitorniolle ja sitten Ylimuonioon. Vuonna 1947 valmistui Muonioon eläinlääkäritalo, josta käsin Kokko toimi piirieläinlääkärinä Enontekiöllä, Muoniossa, Kolarissa ja Kittilässä. Kirjoittaminen oli ollut Kokolle vastapaino sodan todellisuudelle. Hän ryhtyi kirjoittamaan lapsilleen rintamalta joulusatua. Niinpä 1944 ilmestynyt Pessi ja Illusia-sadusta tuli arvostelu- ja myyntimenestys.
Laulujoutsenen etsintää
Kokon kotipaikkakunnassaan Karjalassa joutsenta pidettiin pyhänä lintuna. Hän ryhtyi heti toteuttamaan haavettaan kuvata pesivä laulujoutsenpari. Kun Käsivarressa vielä sodittiin, ryhtyi Kokko tutustumaan laajaan työmaahansa ja samalla etsimään laulujoutsenta. Vuonna 1925 Kokko oli tutustunut opiskellessaan eläinlääkäriksi Hannoverissa Peter (Piera) Maggaan , joka oli siellä saamelaisnäyttelykiertueessa. Niinpä hän toivoi saavansa hänestä oppaan. Peter Magga ei kuitenkaan terveytensä vuoksi pystynyt oppaana toimimaan ja niinpä Enontekiön poliisista Sulo Rovasta tuli hänen oppaansa.
Laulujoutsenen etsinnästä tuli Kokolle pakkomielle, joka kesti viisi vuotta. Hän pääsi sisään Käsivarren saamelaisten elämään, jota hän kuvaa 1947 ilmestyneessä kirjassaan ”Neljän tuulen tie”, joka on kuvaus Käsivarren porosaamelaisten elämästä sodan jälkeen.
Kokko jäi työstään virkavapaalle 1949 ja keskittyi kirjoittamiseen sekä viihtyi rakennuttamassaan Ungelon torpassa Hetassa. Laulujoutsenen etsintä tuotti tulosta toukokuussa 1950. Pesivän laulujoutsenen pesälle Kokon ja Sulo Rovan johdatti nuori poromies Antti Palismaa . Pesä löytyi Salvasjärven kesäkylän eteläpuolelta Mustinlompolosta. Vielä samana syksynä ilmestyi Kokon kirja ”Laulujoutsen”.
Lapsen hymy herkässä
–Yrjö Kokon näyttelyyn palataan yleisesti ja lähemmin vielä 6.2. saamelaisten kansallispäivänä, jolloin Ilkka Vaura Yrjö Kokko-seurasta tulee kertomaan enemmän näyttelystä. Hän esittelee myös kuvia, joita ei ole itse näyttelyssä mukana, kertoo Saamelainen lastenkulttuurikeskus Mánnun toiminnanohjaaja Petra Magga-Vars .
– Näyttelyn valokuvissa tulee hyvin esille lasten osallisuus kotitöissä, yhteisöllisyys, leikit, vaatteet ja kulttuuriympäristö. Vähälläkin on tultu toimeen ja silti hymy on ollut ”herkässä.” Joskus työn ja leikin eroa on ollutkin vaikea erottaa, jatkaa Magga-Vars.
Enontekiöläisen Nils-Henrik Valkeapään johdolla on selvitetty valokuvissa esiintyvien lasten nimet ja tausta.
Kirjailija Yrjö Kokon valokuvia säilytetään Helsingissä, Suomen valokuvataiteen museossa. Kokon kokoelma kattaa runsaat 22 000 kpl valokuvia ja 1200 kpl diakuvaa. Yrjö Kokon näyttely on esillä Sajoksessa, Inarissa 29.2.2020 saakka.
