Hyvinvointi

Tekoaltaiden sankarit

Porttipahdan tekoaltaan merkittävin saaliskala on ollut pitkään peledsiika. Tekoaltaalta pyydetään nykyisin myyntiin pääasiassa siikaa, haukea, ahventa ja madetta. Uudet tuulet puhaltavat altaallakin, ja tulevaisuudessa aletaan saalistaa myös särkeä ja säynävää ihmisravinnoksi.

Iltaisin Siltaharjun kalasataman hallissa raikaa iloista puheensorinaa. Välillä nauru remahtaa kattoon. Sodankylästä alun perin kotoisin oleva Maarit Stark on palannut juurilleen. Hän on ehtinyt olla työelämässä 30 vuotta rautatehtaalla ja 10 vuotta merillä. Eräänä kauniina kevätpäivänä Maarit tuli pilkille Porttipahdalle ja päätti alkaa kalastajaksi. Nyt hän on ollut kolme vuotta rekisteröitynä ammatikalastajana. Ja on lajissaan ainoa. Tekoaltaiden ainoa nainen, joka saa elantonsa kalastamalla.

– Hän on koko leveyspiiri 60:n pohjoispuolen ainoa ammattinaiskalastaja, tietää kalastaja Erkki Jokiniemi .

– Tässä on oikiaa naisenergiaa, lisää Erkki.

Kalastaja Maarit asuu Torniossa, mutta kulkee kalalla Porttipahdan tekoaltaalla.

– Aina miten on kalantuloa, niin oleilen täällä. Kalastajat asuvat sataman pihassa asuntovaunuissaan, Maarit kertoo.

Maaritin intohimo on kalastus. Varsinkin kesällä, jolloin hän saattaa olla 6-8 tuntia uistattelemassa yksikseen järven selällä.

– Lisäksi Maarit on hullu pikkijä, Erkki heittää.

– Ensin tulin tänne huvia kalastamaan. Muistan, kun sain pikkusen isompia ahvenia, pyysin Erkkiä näyttämään mitä kaloille tehdään.

Niinpä Erkki opasti Maaritille, miten kala fileerataan.

– Ja nahka lähti mulla niin hienosti pois siltä kalalta, niin siitä se innostus lähti.

Maaritilla on omat veneet, kelkat ja muu kalastukseen tarvittava kalusto. Kalanainen on oppinut Erkiltä paljon kalastajan ammatista.

– Olen oppinut perkkaamaan kalat, fileerauksen, laittamaan verkot jäihin, luettelee Maarit.

– Olen opettanut aikoinaan porojen nylkemistä. Olen syntynyt veitti käessä, joten on helppo opettaa myös kalankäsittelyä muille, Erkki sanoo.

Poikkeuksellinen alkutalvi

Erkki Jokiniemi on ollut kalastajana yli 20 vuotta. Hän on kolme päivää viikosta kalalla. Tänä talvena hän on päässyt kokemaan ja näkemään sellaista, mitä ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt kalastajan urallaan. Porttipahdan tekoaltaalla vallitsee poikkeuksellinen talvi jääolosuhteineen.

– Nyt on sellainen tilanne, mitä ei ole koskaan aikaisemmin minun aikanani ollut. Nimittäin Porttipahdalla on ahtojäätä niin paljon, ettei siellä pääse liikkumaan. Siellä ei pääse ajamaan edes kelkalla.

Jokiniemen mukaan, Porttipahdalla on pystyssä valtavia jäälauttoja ihan kuin napajäätiköllä.

– Tälläistä ei ole ikinä ollut! Tähän tilanteeseen tultiin, kun ensin oli lähes 10 senttiä jäätä. Sitten tuli valtava myrsky tuulineen ja se nosteli jäälauttoja pystöön.

Näin ollen kalastajat ovat menettäneet tälle talvelle suuren osan pyydyspaikoistaan ja joutuvat laittamaan verkkoja lähialueelle.

– Nuoriso halusi kuitenkin mennä jäätikön yli ja halusivat laittaa verkot kauemmas. Silloin veden lämpötila oli +0,5. Siellä oli sellaista hyydettä jään ala. Ja sinne, kun verkon laittaa, niin tietäähän sen miten siinä käy. Tunnin päästä verkko oli jäässä.

– Pojat laittoivat eilen verkot ja tänään he jo joutuivat ottamaan verkot repimällä pois. He laittoivat neljä verkkoa ja yhden ne saivat sieltä pois. Niin he sanoivat palatessaan, ettei tästä tule enää mittään.

Kokeneena kalastajana Erkki ei lähde kauemmas kalaan tällaisessa poikkeustilanteessa.

– Sanoin kyllä pojillekin, että älkää lähtekö sinne, mutta eivät he vain uskoneet, Erkki motkottaa, kun nuoret kalamiehet eivät aina usko vanhemman neuvoja.

–  Juhani Pöyliö se aina minua varoitti. Hänellä oli tapana sanoa, että emme pane verkkoja ennen kuin on yli 10 senttiä jäätä. Se saattaa senkin jään vielä särkeä.

Erkin mukaan  matikkarysät ovat ainoa pelastus tälle talvelle. Häntä myös surettaa poikien puolesta, kun tänä syksynä on niin paljon vastustanut.

– Kaverit ovat satsanneet pyydyksiin ja vehkeisiin. Ja sitten kun luonto ottaa nuita pyydyksiä mukaansa.

– Nämä nuoret ovat kuin Napapiirin sankarit. Niillä tulee aina pari muuttujaa, Erkki lovestaa.

Tänä syksynä Sompiojärvi on ollut pelastus. Syyskuussa järvi antoi hyvin kalaa. Mutta miten kalastajat uskaltautuvat talven ensijäille?

– Sompiojärvelle kun mentiin, niin Maaritilla oli potkuri. Mie uhosin ja lähin kelkalla. Oli se kuitenkin visto, kun jää painui moottorikelkan alla keskeltä ja kupla meni aina siellä kelkan eessä. Mikä se onkin tuon hulluuden nimi, kun heikoille jäillekin pitää mennä?

– Se vain on verissä tämä kalastaminen. Pitäis joskus osata pelätä, mutta kun sitä pelkoa ei tule, Erkki tuumaa.

Toisista pidetään huolta

Viime kesänä edesmennyt kalastaja Juhani Pöyliö eli Jussi oli Erkin paras kaveri. Erkki ja Jussi kalastelivat pitkään samoilla vesillä. Illan tullen heillä oli tapana olla nokatusten kalahallilla.

– Jussi oli enemmän kuin veli. Tässä me olimme aina iltaisin nokakkain ja puhuimme läpi elämän ilot ja surut. Ja suunnittelimme kaikki viimisen päälle, muistelee Erkki hyvää kalakaveriaan.

Kalastuksessa käytetään erilaisia pyydyksiä, joita ovat mm. rysät, verkot, ajoverkot, nuotat, siima- ja koukkupyydykset, katiskat ja troolit. Sulanveden aikana kalastuksessa käytetään kalastusalusta tai venettä, talvisin esimerkiksi moottorikelkkaa jäällä liikkumiseen. Jokainen kalastaja toimii altaalla itsenäisesti ja käy pyydyksillään yksin. Illan tullen keräännytään kalahallille käsittelemään kukin omaa päivän saalistaan.

– Ja sitten kun kaveria ei ala kuulumaan illaksi, aletaan jo soitella perään. Ettei mitään vain ole sattunut, kuvailee Maarit.

– Toissailtana Erkki lähti tapansa mukaisesti altaalle. Aloin katsoa jo kelloa ja oottelin Erkkiä tänne satamalle. Mietiskelin jo, että kelle alan jo soittelemaan, kun miestä ei näy eikä kuulu.

– Marjatta -vaimokin oli jo hättäillyt, joka ei muuten turhia ruukaa hättäillä, Erkki sanoo.

Mutta annetaanpas Erkin itsensä kertoa, minne hän katosi eilen illalla.

– Olin aamulla lähdössä verkoille, mutta koko ajan soitteli kaiken maailman lehtimyyjät. Minua alkoi se jo niin hermostuttamaan, ja niinpä löin puhelimen kiinni. Soitin kyllä ennen sitä kotiin Marjatalle, että lähen järvelle laittamaan jonku verkon ja laitan puhelimen kiinni. Nuori kalastaja Anteri oli vapaapäivillään ja oli saanut hirven haukkuun. Hän oli yrittänyt soittaa kans minulle hirvimetsältä. Neljässä tunnissa olivat 100 kertaa yrittäneet soittaa minulle. Minä se vain laitoin siellä verkkoja ja tulin sitten satamaan. Soitin Marjatalle, että tulin hallille. Sieltä kun alkoi kuulua kirvausta, että ekkö ossaa pitää sitä puhelinta ees auki. Anterikin oli lähtenyt jo katsomaan, onko minulle sattunut jotain.

Siikaa, särkeä ja säynävää

Porttipahdalla on nyt viisi, ammatikseen kalastavaa. Kalaa menee niin paljon kuin kalastajat vain ehtivät ja jaksavat pyytää. Kaikki kala jää lähialueelle ja siitä maksetaan hyvin. Jokainen kalastaja tekee omat kauppansa, mutta logistiikka on yhteinen. Jokiniemen kalat menevät suuriin ruokapaikkoihin kuten terveyskeskuksiin. kouluihin ja vanhainkoteihin

– Hauki menee Ouluun. Viime keväänä tuli jo tieto, että säynävää ja särkeä alkaisi myös mennä ihmisravinnoksi. Alamme kalastaa myös niitä tänä vuonna. Jos tänä päivänä on vain vähänkin kalaa ja puhdasta, niin se kyllä kelpaa ihmisille.

Maarit taas myy saaliinsa kotikaupunkinsa Tornion torilla.

– Trendi on, että kala pitää olla syömävalmiina kuluttajalle, kuvailee Maarit.

Talvella kalastajan työ on sään armoilla. Silloin saattaa joutua tehdä töitä tuulessa ja tuiskussa, pakkasen paukkuessa koko päivänkin ajan. Onko kalastajalla koskaan kylmä?

– Mulla ei ole koskaan paleltanu käsiä ja jalkoja. Eikä mulla ole kuin yksi hieno sukka kumisaappaassa, Erkki valottaa.

Kalastajat myöntävät, että niskahartiaseutu on pahimmalla kuormituksella.

Haun nylkemisessä taas pitää käyttää voimaa.

– Niitä minä en tykkää perkata ollenkaan, sanoo Maarit.

Mikä kalastajan työssä on parasta?

– Kalastan työssä on oma vapaus parasta. Jos tuntuu, että nyt ei tule kalaa. Niin sie ymmärrät luontoa, että sieltä ei vängällä silloin oteta. Ja kun tulee oikea hetki, silloin painetaan miljoona lasissa, kuvailee Erkki.

– Jos työstä tykkää ja sen tuntee hallitsevansa, sitä tykkää myös tehdä, lisää Erkki.

– Tässä on oma viehätyksensä. On mukava aina jännätä, tuleeko sieltä kalaa vai ei, Maarit sanoo.

– Tämä homma kasvattaa myös luonnetta. Vähempäänkin saaliiseen on oltava kiitollinen, lisää Maarit.

Kalaa kaksi kertaa viikossa

Kala on suositeltavaa ravintoa ja sen käyttöä tulisi lisätä.

Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia.

Kala on erityisen hyvä n-3 rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde. Kalan hyödyllisten rasvahappojen on osoitettu vähentävän sydän- ja verisuonitautiriskiä.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa

Eri kalalajeja on suositeltavaa käyttää vaihdellen.

www.evira.fi