Paikallisuutiset

Seppo Härkönen paiskii töitä seitsemänä päivänä viikossa – mutta ei rahasta

Jos karigasniemeläisiä pyytäisi nimeään yhden henkilön, jonka kaikki kyläläiset tuntevat, se olisi todennäköisesti Seppo Härkönen: Pitkän linjan yrittäjä, innokas lentopalloharrastaja sekä ennen kaikkea henkilö, jonka puoleen tutut ja tuntemattomat voivat kääntyä asiassa kuin asiassa.

Seppo Härköstä voi hyvällä syyllä kutsua menestyksekkääksi liikemieheksi. Hän on toiminut yrittäjänä liki puoli vuosisataa ja hän luotsaa tälläkin hetkellä kolmea eri yritystä, joista kaksi hän on pelastanut konkurssilta.

Menestys ei kuitenkaan ole tullut tyhjästä. Kolmen eri firman pyörittäminen vaatii aikaa ja Härkönen kertookin lomailleensa viimeksi viime vuoden toukokuussa. Hän ei silti koe, että työtaakka olisi liikaa, pikemminkin päinvastoin.

– Monesti kun miettii ammatinvalintaa ja sitä, miten työssä jaksaa, niin kyllä se on minulla rakkaus työhön ja ihmisiin. Se on ainoa asia, mikä lataa niitä pattereita. Raha ei kiinnosta minua yhtään, hän kertoo.

Päivittäin hänet löytää melkein poikkeuksetta kaupalta ja siellä yleensä joko konttorista tai lihatiskin takaa. Paperityöt eivät häntä tosin kovasti kiinnosta, mutta jonkun on nekin hoidettava.

Kaikkein mieluimmin Härkönen palvelisi asiakkaitaan ja siinä samalla kuuntelisi heidän ilojaan ja surujaan.

– Minulle on tärkeämpää tietää, miten he oikeasti jaksavat, kuin että mitä heille kuuluu. Haluan olla mukana sekä ikävässä että mukavassa.

Hän kertoo, että ihmiset ovat jo tottuneet siihen, että he voivat tulla konttorin puolelle juttelemaan mistä tahansa. Joskus he tarvitsevat apua ja silloin Härkönen tarjoaa sitä parhaansa mukaan.

– Sitten he aina kysyvät, että mitä se maksaa. Herra jumala, eihän se apu maksa mitään. Jokainen ihminen pystyy auttamaan ilman rahaa!

Usein Härkönen pystyy hyödyntämään tiivistä kontaktiverkostoaan. Näin hän teki myös silloin, kun hänelle entuudestaan tuntematon norjalainen nainen soitti ja kertoi ongelmastaan. Tyttären ulkomaalaisen poikaystävän oleskelulupa oli kulumassa umpeen ja tätä uhkasi maastakarkotus, ellei pariskunta pääsisi nopeasti vihille. Norjassa se ei käynyt yhtä helposti kuin Suomessa, mutta pystyisikö Seppo mitenkään auttamaan?

Härkönen ei luvannut muuta kuin yrittää. Hän soitti entiselle lentopallokaverilleen, jonka hän tiesi mahdollisesti voivan auttaa. Lopulta vihkiminen järjestyi Sodankylän seurakuntatalolla.

Paluumatkalla tuore aviopari pysähtyi Karigasniemellä kiittämässä häntä henkilökohtaisesti kaikesta avusta. Hetki oli ikimuistoinen kaikille osapuolille.

– Se täytyy muistaa, että sen minkä kylvät, sen sinä saat. Jos et mitään kylvä, ei potutkaan kasva.

Se on Härkösen motto, jonka mukaan hän itsekin elää.

Asiakkaat pyörtyilivät

Seppo Härkönen on hyvä tarinankertoja. Puhelias mies muistelee mielellään myös vanhempiensa perustaman kaupan alkuaikoja.

Härkösen äiti oli Ivalon Junttiloiden kauppiassukua. Isä puolestaan kotoisin Kontiolahdelta Joensuun läheltä. Kaupanpito kiinnosti nuortaparia, mutta Ivalossa ei siihen ollut tilaa tai tarvetta. Siksi hänen vanhempansa päättivät muuttaa Karigasniemelle.

He avasivat ensimmäisen kauppansa Rovisuvantoon vuonna 1948 ja pari vuotta myöhemmin valmistui uusi kauppa vanhan viereen. Joulukuussa 1979 kauppa aukesi nykyisissä tiloissaan Karigasniemen keskustassa.

Härkönen muistelee, kuinka lauantaisin kaupassa saattoi olla niin suuri tungos, että herkimmät jo pyörtyilivät.

– Siihen aikaan kaikilla ihmisillä ei ollut omia autoja, joten kaikki kulkivat linja-autolla kaupoilla. Monesti jonakin lauantaina pihassa saattoi olla viisi bussia ja 250 ihmistä yhtä aikaa täällä kaupassa. Parhaat pyörtyili, kun lämpötila nousi.

Vuoden mittaisen kauppiastutkinnon suorittanut Härkönen astui perheyrityksen johtoon vuonna 1984, alkuun tosin hieman vastentahtoisesti. Hän oli veljessarjan keskimmäinen ja koki, että valinnan olisi pitänyt kohdistua johonkuhun vanhemmista veljistä.

– Isällä, pankinjohtajalla, tuomarilla ja tukkuliikkeen johtajalla oli kokous, jossa he ehdottivat minulle, että ottaisin kaupan hoitooni. Tuomari totesi, että hän tuntee kaikki meidät veljekset ja ainoa, joka tähän voisi alkaa olin minä. Kun edelleen vastustelin, he sanoivat, että muuten kello 12 julistetaan konkurssi.

Kaupalla oli velkaa 1,5 miljoonaa markkaa. Härkösellä meni kolme vuotta saada kauppa velattomaksi, minkä jälkeen hän osti muut veljet pois yrityksestä.

Nyt kauppiasuraa on takana 45 vuotta. Hän kertoo, että hänellä käy asiakkaina edelleen samoja henkilöitä kuin uran alkuaikoina.

– Isän ja äitin aikana yksi rouva ruukasi käydä vanhalla kaupalla, itse käveleskeli kauppaan ja hänellä oli myös lapset mukana. Sitten hän tuli rollaattorilla ja viime aikoina hän on tullut rullatuolissa. Olen palvellut häntä 45 vuotta ja sitä ei usko, kuinka sitä herkistyy, kun hän tulee. Hän ei pysty puhumaan, mutta sen tunteen näkee hänenkin kasvoiltaan. Kyyneleet valuu ja silloin ajattelen, että herra jumala, olenko minä tehnyt jotakin oikein?

Hetkiä luonnon helmassa

K-marketin hyllyjä kiertää rivistö pokaaleja. Tarkka luku on 206, Härkönen paljastaa. Ne ovat kaikki lentopallosta, sillä aikoinaan mies oli innokas lentopallon pelaaja.

Ailigas-sääsket pelasivat kolmosdivaria ja kiersivät etelää myöten pelireissuilla. Lopulta varojenkeruu pelireissujen rahoittamiseksi kävi niin työlääksi, että homma tyssäsi siihen. Vuosien varrella lentopalloa on pelattu myös T-Market Härkösen, Spar Härkösen ja K-Market Härkösen nimillä.

Kun salibandy tuli suosituksi Pohjois-Norjassa, lentopallon peluu loppui miltei kokonaan.

– Ja nyt me kaikki olemme ränsistyneitä, koska kaikki paikat on menneet sököksi. Mutta muistot ovat vielä olemassa ja jokaiselle pokaalille löytyy oma tarina.

Omaa kuntoaan Härkönen pitää nykyisin yllä ”juoksemalla joka päivä 13 tuntia ympäri kauppaa”. Päivän aikana ehtii kertyä jo sen verran kilometrejä, ettei työpäivän jälkeen tarvitse enää lähteä erikseen kävelylle.

Luonnolla on kuitenkin tärkeä sija miehen sydämessä. Hän kertoo, että nuorempana hän oli myös kova käymään riekkometsällä.

– Kerran kävi niin, että menin tuonne Luomusjärvelle ja siellä oli sitten kaksi riekkoa. Minä aina odotin, että menee kaksi riekkoa vastakkain tai lähekkäin, jotta minä yhdellä laukaisulla ammun kummatkin. Sitten ne pirut alkoivat kaulailemaan ja silloin totesin, ettei minulla ole nälkä. Sen jälkeen en ole enää ampunut, vaikka olin juuri ostanut ihan uuden haulikon.

Sen sijaan kalastaminen on aina ollut hänelle mieluisa harrastus. Iesjärvellä sijaitseva yhdeksän neliön mökki on hänelle tukikohta, missä hän pyrkii käymään mahdollisimman usein.

Mökkireissut hän tekee mieluiten yksin ja jo viikonlopun aikana siellä tapahtuu ihmeitä.

– Aina kun minä olen sieltä tullut, minulta kysytään, että mitä sinulle on tapahtunut siellä metsässä, kun koko olemus on muuttunut, Härkönen nauraa.

Viime käynnillään hän otti kuvia auringonlaskusta. Kun hän myöhemmin kävi niitä läpi, oli yhteen kuvaan ilmestynyt rantaveteen iso tummanpunainen sydän. Se kertonee paljon paikan merkityksestä.

Näin on hyvä

Härkönen on aina asunut Karigasniemellä tai kylän välittömässä läheisyydessä. Aikaisemmin hän kävi perheineen säännöllisesti ulkomaille suuntautuneilla lomamatkoilla jopa useita kertoja vuodessa. Kerran hän muistelee seisseensä Saharan autiomaassa katselemassa, kuinka aurinko nousi kymmenessä minuutissa horisontista taivaan laelle.

63-vuotias mies kertoo, että iän myötä tutuistakin maisemista on oppinut huomaamaan uusia asioita.

– Kerran menin tuonne Eräkievariin, kun sen remontti alkoi valmistumaan, istahdin tulille ja katselin ympärilleni. Mietin, että ei helkatti, tässä on joki, tuossa on Norja, tässä on Suomi ja jylhät tunturit kahden puolin. Ajattelin, etten minä ole mitään näin kaunista koskaan nähnytkään.

Aika ajoin häneltä kysellään eläkkeelle jäämisestä. Hän kertoo miettineensä sitä itsekin, mutta tulleensa siihen tulokseen, ettei voisi kuvitella olevansa vain kotona. Hän lähtee edelleen joka aamu yhtä hyvillä mielin töihin.

Sen sijaan työtuntien vähentäminen ja vastuun jakaminen muille työntekijöille olisi miehen mukaan ajankohtaista, mutta asiassa on vain pieni mutta. Nimittäin jatkuva pula työvoimasta.

Härkönen suhtautuu asiaan kuitenkin filosofin tyyneydellä.

– Täytyy muistaa, että jos veneessä on reikä, se täytyy paikata ennen kuin lähtee vesille. Vaihtoehtoja ei ole.

Jälkipala: Eräkievarin monet käänteet

Seppo Härkösellä on K-Marketin lisäksi luotsattavanaan majoituspalveluja tarjoava Tenon Eräkievari sekä rautakauppa Tenohalli Härkönen.

Rovisuvannossa sijaitsevassa Eräkievarissa toimi aikoinaan Härkösen vanhempien kauppa, mutta Härkösen isän kuoltua rakennus myytiin matkailualan yrittäjälle. 80-luvun alkupuolen laskusuhdanne ajoi paikan kuitenkin konkurssiin ja pankin lunastukseen.

– Pankinjohtaja oli vanha lentopallokaveri ja kehotti minua ostamaan paikan. Äiti möi sen 650 000 markalla, pankki tarjosi sitä 240 000 markalla. En halunnut sitä vanhaa taloa, joten sanoin pankinjohtajalle, että minulla on sydän jäänyt sinne, mutta muuta ei ole siihen paikkaan jäänyt, Härkönen muistelee.

Kului aikaa ja pankinjohtaja pyysi Härköstä käymään pankissa paikan päällä. Tällä kertaa hän tarjosi rakennusta 65 000 markalla. Tarkkanäköinen Härkönen näki pöydällä kuitenkin rullafaksin, josta aurinko paistoi läpi. Hän erotti sisällön, jossa pankinjohtajaa kehotettiin myymään talo 60 000 markalla, kunhan pankki pääsisi siitä vain eroon.

– Lupasin miettiä asiaa ja niinpä muutaman päivän päästä pankinjohtaja soitti minulle ja kysyi, mitä olen päättänyt. Tarjosin hänelle rakennuksesta 60 000 markkaa, mihin hän tietysti suostui. Pankissa kauppoja tehdessä hän kysyi minulta, arvaanko mitä faksissa sanotaan. Silloin paljastin, että olin tiennyt sen sisällöstä koko ajan, Härkönen nauraa.

Hän teetti Eräkievarissa mittavat remontit ja nykyisin Tenon rannalla sijaitseva majatalo on suosittu tukikohta erityisesti kalastajien keskuudessa.