Paikallisuutiset
Sattuipa Saariselällä: Ravintolayrittäminen on meille elämäntapa
Juha ja Armi Rutanen ovat pyörittäneet Teerenpesää vuodesta 2006. Pariskunta osti sen omakseen vuonna 2015 Saviharjun Hessulta. Rutasen pariskunta oli unelmoinut pitkään omasta ravintolastaan. Ja viimein haave toteutui viimeistä piirtoa myöten.
– Ravintolayrittäminen on kovaa työtä, mutta se on meille elämän tapa, kuvailee Juha Rutanen
Juhalle Saariselkä on tullut tutuksi jo lapsuudesta, jolloin koko perhe teki joka kesäisen, perinteisen vaellus- ja kalareissun Saariselälle. Kun Juha täytti 15-vuotta, hän sanoi ”ei” perheen Lapin matkalle. Myöhemmin hän kuitenkin löysi itsensä työn perästä Saariselältä.
Juha Rutanen on ollut mukana kehittämässä Saariselkää jo kolmekymmentä vuotta. Saariselän kylä ja ravintolamaailma ovat muuttueet ajan kuluessa.
– Saariselkä on kokonaisuudessaan mahtava paikka. Kun me tulimme tänne takaisin Ylivieskasta, Armi sanoi minulle, että ”otappa nyt hyvä asento, täältä ei enää lähetä minnekään.”
Rutasen mielestä Saariselältä ei puutu mitään.
– Täällä on mahtava luonto. Täällä turvallista ja puhdasta.
Poroisa alku
Juha tuli aikoinaan 22-vuotiaana ensimmäiseen kesätyöpaikkaansa Tunturihotelliin kaverinsa Kunnarin Pertin kanssa. Elettiin vuotta 1989. Tunturihotelli oli Juhan valmistumisen jälkeen hänen ensimmäinen työpaikkansa, jossa hän aloittikin kokkina. Ensimmäisenä työpäivänä Tunturihotellin Markku Lehtinen laittoi pojat hommiin.
– Meidän tehtävänä oli vuolla käsin poronkäsitystä. Pöydällä oli sata kiloa, jäistä poronpaistia.
Ensimmäisen työpäivän jälkeen käsistä oli kaksi viikkoa tunto pois. Toisena työpäivänä Juhan pitikin mennä jo aamuvuoroon. Työpaikalla, ulko-oven edustalla seisoi hirvasporotokka portaiden edustalla.
– Nämä elukat olivat jo liian lähellä. Minua vähän pelottikin. Menin pihalle ja huusin niille ja ne lähtivät siitä sitten käpsimään pois. Ja niin minäkin pääsin sisälle aamuvuoroon.
Keittiöön päästyään nuoren miehen tehtävänä oli käristää edellisenä päivänä vuollut lihat.
– Markku opetti miten se tehdään.
– Kolmantena työpäivänä 350 poromiestä oli syömässä tekemäni poronkäristyksen.
Tämän jälkeen Juha ei ole edes pysynyt laskuissa paljonko hän on tehnyt elämänsä aikana poronkäristystä.
– Jos laskisi niin, että käristän 40 kiloa viikossa. Se olisi sitten 160 kiloa kuukaudessa. Ja kymmenessä vuodessa sehän tekisi jo 16 000 kiloa poronkäristystä. Eli karkeasti arvioituna olen tehnyt 50 000 kiloa käristystä työhistoriassani. Se on kyllä iso määrä, pohtii Rutanen.
Juha työskenteli kolme vuotta Tunturihotellissa.
Paras työporukka auttaa jaksamaan
Juhan valtakunta on Teerenpesän keittiö. Hän haluaa tehdä ruuat omalla tyylillään. Teerenpesän ruokalistat vaihtuvat 4-5 kertaa vuodessa asiakaskunnan mukaan.
− Keväinen hiihtokansa syö aivan muuta kuin joulukuun ulkomaalainen vieras.
Ruokalistalla suositaan erityisesti alueen lähiruokia kuten Inarin kalaa ja paikallista poronlihaa.
Juha antaa suuren arvostuksen ja kiitoksen työkavereilleen. Teerenpesän palkkalistoilla on viisi työntekijää.
– Mulla on niin mahtavat työkaverit, jotka auttavat jaksamaan työssä. Se huumori ja läppä, mitä meillä on, on aivan omaa luokkaansa. Sitä ei voi edes vieraalle ihmiselle edes kertoa. Mutta mitä tyhmemmät jutut, sen hauskempaa on työnteko.
– Jos tammikuussa jo joku heittää superhyvän läpän, niin silloin pitää jo toppuuttaa ja muistuttaa, että ”hei sesonkia on vielä kolme kuukautta jäljellä”.
− Meillä on aina ollut hyvä porukka remmissä. Meillä on ollut tuuria työntekijöiden myötä. Näitten ihmisten kanssa on mukavaa tehdä hommia. Haluan laittaa terkut jokaiselle, joka on minun kanssa ollut töissä. Olette erittäin hauskoja ihmisiä!
Kreikan matka häämöttää
Teerenpesä sulkee ovensa sesongin loputtua, toukokuuksi. Silloin Rutaset lentävät Ateenan lentokentälle ja suuntaavat sieltä Välimeren lämpöön. Yleensä pariskunta viettää koko toukokuun joissain Kreikan pienissä, idyllisissä kylissä. Vuosi sitten pariskunta reissasi Kreikan pienimmissä saarissa viitisen viikkoa.
− Lomalla meillä on sopimus, ettei ensimmäisen viikon aikana puhuta sanaakaan töistä.
− Ja se yleensä onnistuukin. Ensimmäinen viikko menee yleensä nukkuessa ja jos ei toinenkin. Siksi on varattava palautumiseen koko kuukausi. Kaksi viikkoa ei vain riitä koko vuoden nollaukseen.
Juha ihailee kreikkalaisten elämän tapaa.
– Siellä tunnet olevasi tervetullut ja vieraana.
