Ihmiset

Runoilija-aktivisti pohtii modernia saamelaisuutta

Niillas Holmbergin runokokoelma Jalkapohja (Gummerus) alleviivaa ihmisen ja maan välistä yhteyttä. Se ylistää luontoon liittyvää perinnetietoa ja samalla kyseenalaistaa sen soveltuvuutta moderniin aikaan ja mieleen. Menneen muistelun sijaan etsitään nykyihmisen hukassa olevaa preesensiä.

Tiiviissä runoissa korostuu ympäristönsuojelun tärkeys ja ainoaa alkuperäiskansaamme uhkaava kehitys. Holmberg on synnyinseudullaan Utsjoella asuva saamelainen runoilija, muusikko ja ympäristö- ja kulttuuriaktivisti. Hän vierailee Helsingissä 6.–7. syyskuuta.

Uhkaavia hankkeita

– Saamelaiset kamppailevat jatkuvasti heidän maitaan uhkaavia hankkeita vastaan. Kyseessä on milloin kaivos, milloin rautatie tai tuulipuisto. Ainoastaan paikallisyhteisö, jolla on säilynyt yhteys maahan, voi nousta vastustamaan tällaisia hankkeita, Holmberg toteaa.

Runoissaan hän rakentaa vahvan symbolien maailman. Jalkapohja julistaa, että on palattava jalkoihin, koska ne ovat yhtymäkohtamme maahan. Vastavoimakseen jalat saavat suutarin, joka kaupittelee äkkiseltään lämpimältä ja mukavalta vaikuttavaa tuotettaan.

– Sovittaessamme kenkää jalkaan olemme vaarassa vaihtaa kestävyyteen ja yhteisöllisyyteen pohjautuvat arvomme ekologiaa horjuttavaan lyhytnäköisyyteen ja individualismiin, Holmberg taustoittaa.

Runojen tiirat nousevat vastustamaan suutaria luontoaktivistien lailla.

Hiertää jalkine, märkii jalka

ja oi sitä vallantuntua

kuulla taas entistä mukavammasta tossusta.

Tallooko teollisuus kissankelloja?

Suutarin mukaan varpaat kätkemällä

suojellaan niin jalkoja kuin niittyjäkin.

Sehän näet tutkitutti elämän polut, sen

mukaan ei kyltymätön kantapää enää tiedä

ei moneen sataan vuoteen ole tiennyt

omaa parastaan.