Paikallisuutiset

R autulammella rauhassa sodan jyskeeltä

– Onhan tämä lepoa sielulle, kun kännykkä ei kuulu ja on muutaman päivän uutispimennossa. Emme tiedä mitä tänä iltana tapahtuu Ukrainassa ja ehkä hyvä niin, tuumaa Rautulammen varaustuvassa neljän hengen retkikunta, Lapin yliopiston luonnonvaraoikeuden professori Jukka Similä , Vesikeskuksen johtaja Anna-Stiina Heiskanen , Montrealin pöytäkirjan Suomen neuvottelija Tapio Reinikainen ja psykologi-psykoterapeutti Leena-Maija Lampén .

Ystävykset olivat käyneet Tammakkolammen kammilla ja Luirojärvellä, josta matka jatkui Lankojärven kautta Rautulammelle.

– Tällä reissulla ei ole voinut harrastaa tätä paljon puhuttua doomscrollingia eli tuomiopäivän selailua. Kun on koko ajan tarjolla aivan hirveitä uutisia, pandemiaa ja sotaa, niin se pitää ihmisen hermoston alituisessa hälytystilassa. Nyt Ukrainan sodan aikana moni selaa uutisia kellon ympäri. Täällä UK-puistossa ei kännykkä pelaa, joten täytyy keskittyä luontoon ja siihen mitä kaikkea ihanaa se tarjoaa, he huokaisevat.

Stressitaso laskee

Ystävyksille UK-puiston vaellukset ovat pitkä perinne, eivätkä he väsy kiittelemästä UK-puiston rauhaa ja erämaisia maisemia.

– Eihän missään ole näin hienoja maisemia ja vanhoja metsiä. Eilenkin hiihdeltiin niin kaunista vaaran rinnettä, jossa oli vanhoja petäjiä, keloja, palokoroja. Ja näissä maisemissa on kuitenkin niin helppo taivaltaa. Etelässä kun retkeilet, niin joudut keskelle läpipääsemätöntä ryteikköä ja kun hieman kuljet eteenpäin, niin vastaan tuleekin jo maantie.

Leena-Maija Lampén muistuttaa, että sehän on tutkittu, että ihmisen stressitaso lähtee välittömästi laskuun luonnon helmassa. Pitkällä tunturivaelluksella stressi ehtii kadota jäljettömiin.

– Täällä UK-puistossa ei tietenkään olla yksin, paljonhan täällä tapaa ihmisiä ja aivan tuntemattomia ihmisiä. Kun nyt tultiin tähän Rautulammen varaustuvalle, niin eihän meillä ollut aavistustakaan keitä muita tänne tulee. Toisilleen tuntemattomat ihmiset majoittuvat täällä samaan kämppään, mutta ei se aiheuta stressiä ja ahdistusta, ystävykset tuumailevat.

Tapio Reinikainen sanoo, että autiotuvilla syntyy aina mukava yhteenkuuluvuuden henki – ja mitä kauempana ollaan sivistyksestä, niin sitä parempi tuo henki on. Kun ihmiset illan suussa hiihtävät iltapimeässä kaukaiselle kämpälle, niin kaikkia yhdistää jonkinlainen tunne siitä, että nyt ollaan lämpimässä mökissä, mutta luonnon armoilla ja silloin on parempi pitää yhtä.

– En muista koskaan tavanneeni täällä tympeitä ihmisiä. Kaikkia ihmisiä yhdistää luonto ja sen kunnioitus jollakin tavalla. Täällä kulkee aivan eri porukka kuin se mikä bilettää jossakin Levillä ja Saariselän kylällä.

Retkikunta kertoo, kuinka Lankojärven kämpällä yöpyi samaan aikaan vanha retkeilijäpariskunta.

– He olivat todella pitkän linjan retkeilijöitä ja meillä riitti tarinaa ja he kertoivat mukavia juttuja. He olivat jotenkin niin ihana ja sensitiivinen pariskunta. Kun illalla ruokailimme, niin he vain lähtivät hetkeksi kämpästä ulos, he halusivat antaa meille näin ruokarauhan. Ja aamulla he lähtivät liikkeelle tosi varhain, ei hiiskaustakaan kuulunut. Se oli kuin riekon siipien lehähdys, kun he hoitivat aamutoimensa ja lähtivät eteenpäin.

Ystävänelikkoa hymyilyttää sekin, kuinka puheliaita ihmiset saattavat olla erämaan keskellä.

– Kun ei voi yhtään räplätä sitä somea, kun ei mikään yhteys pelitä, niin ei voi piiloutua kännykän taakse. Ihmist turvautuvat toistensa apuun ja seuraan. On oltava läsnä tässä ja nyt. Tulee mieleen yksi hiihtoreissu vuoden takaa, kun törmättiin muutamaan ihmiseen, jotka kertoivat tulilla ja kämpillä ihan koko elämäntarinansa.

Rautulampi on rajamailla

Kun Kiilopään suunnalta tulee Rautulammelle, niin tunnelma on kuin syvällä erämaassa – ja erämaatahan Rautulampi toki onkin.

Retkikunta tuumailee, että tunnelma on ehkä hieman toinen, kun Rautulammelle tulee Luirojärven suunnalta.

– Tämähän on kaukaisin paikka mihin Kiilopäältä tulee latu. Toiset tulevat tähän syvältä UK-puistosta hirveät kantamukset mukanaan ja toiset hiihtävät tähän päiväreissun Kiilopäältä eväät vyölaukussaan. Rautulammella tuntuu siltä, että nyt ollaan palattu sivistyksen pariin. Tunne on vähän erikoinen, kun miettii, että kuitenkin vielä edellispäivänä oli niin syvällä erämaassa, että siellä oli pakko osata suunnistaa ja mitään valmiita jälkiä ei ollut.

Rautulammen uudet ja modernit kämpät saivat retkikunnalta kiitosta:

– Onhan nämä päälle päin modernin näköisiä, mutta kaikkihan toimii. Sehän on tärkeintä, että kämpät toimivat. Yksi tämmöinen kämppäkokonaisuus sopii puistoon hyvin, mutta toivottavasti perinteinen tyylikin säilyisi. Tammakkolammen ikivanha kammi näyttää jo siltä, että sitä pitäisi taas kunnostaa. Toivottavasti sillä paikalla tuleekin aina olemaan perinteinen kammi.

Omat pääruuat, yhteiset letut

Neljähenkinen retkikunta kertoo, että molemmat pariskunnat kulkevat omissa muonissa, koska se on kätevintä.

– Kumpikin pariskunta on omavarainen ja kun toiset ei syö lihaa ja on omia suosikkijuttuja, niin parempi, että molemmilla on omat pääruuat. Se mikä on yhteistä, on aamupuuron ja kahvinkeitto, siinä on vuoroaamut. Ja lettujen paisto on yhteinen tapahtuma. Letut syötiinkin viimeistä murua myöten, kun mukana oli kilon hillopurkki.

Tällä reissulla ystävykset yöpyivät kämpissä, mutta kaiken varalta mukana oli pari telttaa.

– Kun on hyvät makuualustat ja tosi hyvät untuvapussit, niin pystyisimme kyllä nukkumaan teltassakin. Kun ikää tulee, niin menee kuitenkin aika mukavuudenhaluiseksi ja kämppäyö houkuttaa.

– Ja tavarat kulkevat talvella ahkioissa. Meno on ahkion kanssa vähän hitaampaa, mutta ahkioon mahtuu enemmän varusteita ja siellä pystyy hyvin kuljettamaan sen kilon hillopurkin. Ei sellaista ottaisi mukaan, jos kantaisi rinkkaa. Ahkio lisää asumismukavuutta ja mukavuutta yleensä, kun ei ruuassakaan tarvitse pihistellä.

Upea UK-puisto

Ystävykset miettivät vielä sitä, kuinka upea paikka UK-puisto voikaan olla.

– Täällä huolet unohtuvat hetkeksi, kun pitää keskittyä kulkemiseen ja arjen askareisiin. Pitää keskittyä suunnistamiseen, illalla pitää keskittyä ruuan laittoon ja kamppeiden kuivattamiseen. Joku hakee vettä, toinen sytyttää tulta. Sekin on ylellisyyttä vaikkapa tässä Rautulammella, että juomaveden voi ottaa sulasta purosta ja sen kristallinkirkkaan ja jääkylmän veden voi juoda keittämättä.

– Kyllähän koskemattomat erämaat ovat Lapin valtti. Tämmöiset paikat ovat maailmassa yhä harvinaisempaa ylellisyyttä. Ei ihmiset tule tänne maailman maista, että he saisivat nähdä jonkun kantti kertaa kantti hotellin, kyllä he tulevat katsomaan näitä maisemia, jotka ovat ainutlaatuisia, harvinaisia ja joita ei enää tehdä lisää.