Minne katosi Cafe Porotupa?
Sitä moni Saariselän vakiokävijä on kysellyt tullessaan jälleen tunturiin. Päätimme selvittää, mikä Porotuvan kohtalo on ja miksi se katosi Saariselän tori-alueelta. Tavoitimme Porotuvan perustajan, entisen latukahvilayrittäjän Anna-Kaisa Säämäsen Meksikosta tammikuun alusta. Säämänen on opiskellut viimeisinä vuosinaan muutosvalmentajaksi.
– Kyllä vain, Porotupaa ei enää löydy Saariselältä. Inarin kunta ei jatkanut tontin vuokrasopimusta, joten Porotuvan tarina päättyi ja rakennus siirtyi muihin tehtäviin, vahvistaa Anna-Kaisa Säämänen.
Moitakurusta kylälle
Porotupa aloitti toimintansa vuonna 2015 ja viimeiset vuodet sitä pyöritti Anna-Kaisan ystävä Marko Haajanen . Anna-Kaisa Säämänen avasi aluksi Moitakuruun latukahvilan keväällä 2015. Kahvilan suosio yllätti naisen täysin.
– En voinut kuvitellakaan, että tuhannet ihmiset löytävät kevätsesongin aikana kaukaiseen kahvilaani.
Anna-Kaisa oli edellisenä syksynä tehnyt täyskäännöksen ja muuttanut Pietarista Ivaloon erityisopettajaksi.
– Opettajan työn kaavamaisuus ei enää resonoinut ja sanoin itseni irti jo syyslomalla. Ajattelin, että elämällä täytyy olla jotain muuta tarjottavaa.
Anna-Kaisa näki lehdessä ilmoituksen, että Moitakuru etsii latukahvilayrittäjää. Niinpä hän päätti tarttua tilaisuuteen.
Ensimmäisen kerran Moitukurulle mentäessä, Anna-Kaisa kahlasi metrisessä hangessa keskellä metsää ja etsi tulevaa latukahvilaansa.
– Silloin mietin, että tämä oli täysin hullu ajatus, jota kaikki ympärillä komppasivat. Mutta ei ollut kerrassaan mitään menetettävää.
– Talven aikana ymmärsin, miten ihmiset tulevat hakemaan Lappiin autenttisuutta, yksinkertaisuutta, läsnäoloa ja aitoja kohtaamisia.
Anna-Kaisa oli varma, että sama kaava toistuisi Saariselän kylälläkin, jos vaan saisi kahvilan ihmisten ulottuville, hyvälle paikalle, keskelle kylää.
Suuren suosion saavuttama kahvila
Alun perin hänen ideanaan oli perustaa Saariselälle kotakahvila, johon mahtuisi bussilastillinen ihmisiä ja jossa iltaisin voisi järjestää erilaista ohjelmaa, jota hänen mielestään on edelleen vähänlaisesti Saariselällä.
– Ideani tyrmättiin alkuun, mutta monien vaiheiden jälkeen, kunta antoi luvan yrittää. Mutta koska torialueelle kuuluu tämänhetkisten säädösten mukaan vain väliaikaiset rakennukset, tuli rakennuksen olla siirrettävä eli kooltaan minimaalinen.
Niinpä Anna-Kaisa osti pienen ns.porokämpän, jonka hän siirsi Saariselän torille ilostuttamaan ja viihdyttämään Saariselän vieraita. Porotupa saavutti nopeasti suuren suosion kaikkien keskuudessa. Siitä tuli paikka, jossa ihmiset ympäri maailman kohtasivat luonnollisesti toisiaan ja heillä oli helppo vaihtaa kuulumisiaan keskenään.
Kansainvälinen kohtaamispaikka
– Ulkomaalaiset kaipaavat paikkaa kohdata paikallisia ihmisiä ja suomalaisillekin on mahtavaa kohdata ihmisiä eri puolilta maapalloa ja miksei Suomestakin, Anna-Kaisa sanoo.
– Oli hulvatonta, kun kerran oli paikalla 11 eri kansallisuutta ja keskusteltiin miksi maailmasssa soditaan. Eihän kukaan tavallinen kansalainen koskaan haluaisi sotia, mutta kaikki se on ohjelmointia ylemmältä tasolta ja meidät ikään kuin istutetaan vihaamaan tietynmaan kansalaisia. Eihän sota ole koskaan kenellekään yhtään mitään hyvää tuonut eikä sillä ole yhtään riitaa ratkaistu. Päinvastoin. Kun ihmiset Syyriasta, Jenkeistä ja Venäjältä paiskoivat kättä ja halasivat toisiaan, ymmärsin Porotuvan syvemmän tehtävän.
– Nykymaailma vielä toistaiseksi pelaa rahalla, mutta ihmisten aitoja kohtaamisia ei voi mitoittaa mihinkään rahasummaan. Siksi olikin vaikea ymmärtää mm. kylpylän moninaisia valituksia milloin mistäkin. Metsä vastaa aina niin kuin sinne huudetaan. Ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.
Porotuvan tarina päättyi ja se on nyt kadonnut Saariselän katukuvasta, torialueelta lopullisesti.
– Aika aikaansa kutakin. Ainoa varma asia elämässämme on muutos, joten nauttikaamme tästä hetkestä, Anna-Kaisa Säämänen muistuttaa.
Anna-Kaisan tarinaa ja ajatuksia voi seurata täältä !
Anna-Kaisa Säämänen: " Talven aikana ymmärsin, miten ihmiset tulevat hakemaan Lappiin autenttisuutta, yksinkertaisuutta, läsnäoloa ja aitoja kohtaamisia."
