Hyvinvointi

Metsähallituksen petolintuseurannat 2022: maakotka ja tunturihaukka pesivät hyvin, tunturihaukan tulevaisuus silti epävarma

Maakotkan pesintätulos oli tänä vuonna hyvä, merikotkan ja muuttohaukan keskimääräinen. Erityisesti tunturihaukan tulevaisuus on Pohjois-Suomessa epävarma.

Tunturihaukan pesintätulos on heikentynyt koko 2000-luvun ajan, mutta 2022 pesintätulos oli hyvä kymmeneen edelliseen vuoteen verrattuna. Maakotka hyötyy soiden ennallistamisesta, saalistaminen ojitetuilla soilla ja tiheissä metsissä vaikeaa.

Maakotkien pesinnät vakiintuneet 100-200 pesintään vuodessa

Luontopalvelujen havainnoimat maakotkan pesinnät ovat vakiintuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana 100–200 onnistuneeseen pesintään vuodessa. 1970-, -80- ja -90-luvuilla pesintöjä löydettiin vuosittain vain alle sata.

– Suurin syy kehitykseen on se, että tieto on lisääntynyt. Maakotkakannan todellinen kasvu on pientä, ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo.

Maakotka on iso lintu, jonka siipien väli on yli kaksi metriä. Linnulle löytyy hyvin ravintoa esimerkiksi kanalinnuista, jäniksistä ja poronhoitoalueella poronvasoista, mutta maakotkan voi olla vaikea saalistaa niitä. Isolle linnulle avosuot ovat olleet hyviä saalistusalueita.

– Koska soita on ojitettu kymmeniä vuosia ja suot ovat metsittyneet, ei maakotka enää pysty saalistamaan niissä. Soiden ennallistamiset toki parantavat tilannetta paikallisesti, mutta isossa kuvassa tilanne ei ole hyvä. Myös metsähakkuut vaikuttavat saalistamiseen. Hakkuiden jälkeen metsät ovat tiheitä taimikoita, joissa maakotka ei pysty lentämään, Ollila kertoo.

Tunturihaukan kanta pienenee, vaikka pesintävuosi 2022 oli suhteessa edellisiin vuosiin hyvä

Tunturihaukan yksittäinen hyvä pesintävuosi suhteessa viime vuosien pesintämääriin ei ole merkki siitä, että kanta olisi lisääntymässä.

Tunturihaukka on arktinen laji, joka ei koskaan ole ollut Suomessa yleinen. Pesivän kannan koko on nyt Suomessa 16–23 paria. Linnun levinneisyys on rajoittunut tunturialueille ja havumetsävyöhykkeen rajalle.

Tunturihaukkojen määrään vaikuttaa riekkojen määrä. Riekko on tunturihaukan tärkein ravinto.

– Tutkittua tietoa ei vielä ole, mikä on ilmastonmuutoksen vaikutus tunturihaukan heikkoon kantaan, mikä puolestaan riekkojen. Arktisella alueella lintu on harvinainen muuallakin, Ollila sanoo.

Muuttohaukka ja merikotka pesivät tänä vuonna keskinkertaisesti

Onnistuneita muuttohaukan pesintöjä tavattiin 2022 hieman vähemmän kuin 2021, mutta rengastusikäisiä poikasia oli puolestaan hieman viime vuotta enemmän. Pesivien muuttohaukkojen määrä on 261‒315 paria. Vaikka uusien tunnettujen muuttohaukkojen reviirien määrä on kasvanut tasaisesti, ei asuttujen reviirien määrä ole kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

– Toukokuun huonot säät voivat vaikuttaa paikallisesti pesimätulokseen, mutta kahlaajien vähenemisellä ja sen seurauksena heikommalla ravintotilanteella voi olla merkittävä vaikutus muuttohaukkojen tilanteeseen, Ollila sanoo.

Merikotkan pesinnät puolestaan onnistuivat keskimääräistä paremmin Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, mutta hieman keskimääräistä heikommin Lapissa. Tarkastetuista reviireistä asuttuja oli 125 ja onnistuneita pesintöjä oli 93. Rengastusikäisiä poikasia todettiin kaikkiaan 134.

Merikotkien kanta on kasvanut Pohjois-Suomessa 70-luvulta.

– Näyttää siltä, että merikotka pärjää muita petolintuja paremmin pohjoisessa myös muuttuvassa ympäristössä, jos kalaa on syötäväksi, Ollila sanoo.

Petolintujen pesintää on seurattu ja tilastoitu Suomessa 1970-luvun alusta alkaen. 1990-luvulta asti Metsähallituksen Luontopalvelut on vastannut asiasta.

Ympäristöministeriön nimeämät vastuulajit Metsähallituksen Luontopalveluille ovat maakotka, muuttohaukka ja tunturihaukka sekä merikotka poronhoitoalueella.