Ihmiset

Matti Salmi: "Täällä saa olla aikalailla omana ittenään"

Pyreneittenmastiffi Tyyne toivottaa meidät tervetulleeksi Nellimiin, edesmenneen Käyräniemen Vaskon talon pihaan. Nykyään talossa asuvat Matti Salmi ja hänen avopuolisonsa Jane Helppi sekä heidän 4- ja 5-vuotiaat lapset Malla ja Luka. Lisäksi pihaa vahtii Tyynen lisäksi 80 siperianhuskya ja kaksi pyreneittenkoiraa, jotka ovat menneet haastattelupäivänä koiranäyttelyyn perheen äidin kanssa.

Matti Salmi tuli Nellimiin sattumalta ja vielä suuremmalla sattumalla samaisesta kylästä löytyi elämänkumppani, jonka kanssa mies oli valmis ottamaan asuntolainaa ja perustamaan perheen pieneen inarinsaamelaiseen kylään, nimeltä Nellim.

Matti Salmi on syntynyt Vantaalla, mutta vanhemmat ovat kotoisin Kuopiosta. Mies on asunut Etelä-Savossa pysyvämmin. Nuoruudessaan hän vietti paljon aikaa Suomen ja Ruotsin Lapissa. Vuonna 2006 Matti ajautui pohjoiseen.

– Silloin kun ei ollut lapsia eikä asuntolainoja, tein sesonkihommia. Kesät sitten harrastin koskimelontaa ja maastopyöräilyä, kertoo Matti Salmi.

– Tutun tutun tuttu tarvitsi apua rekikoiriensa kanssa pahimman sesongin ajaksi puoleksitoista kuukaudeksi. Lupauduin hänelle töihin ja se aika vain vähän venähti.

Mies oli kolme vuotta Könkäällä koiravaljakkohommissa. Hän asui Kittilän Tepastossa nellimiläisen yrittäjän Jouko Lappalaisen vanhempien luona.

– Joukon vanhemmat rupesivat puhumaan minulle Nellimistä.

Koiramäärä kasvaa

Sitten Matille tuli vain tunne, että nyt oli Kittilän perä nähty. Nellimin Erähotellilta alettiinkin juuri sopivasti kysellä, alkaisiko mies heille moottorikelkka- ja revontulioppaaksi. Niin hän suostui ja löysi pian itsensä Nellimistä.

– Kun tulin Nellimin erähotellille, homma oli aika pienimuotoista. Nyt se on nelikertaistunut kävijämäärältään. Taloudellisissa mielessä se on ollut positiivinen asia.

Työmaalla Matti tapasi nellimiläisen Janen. Heillä synkkasi heti ja pian he perustivatkin jo oman koiravaljakkoyrityksen nimeltä Nellim Husky Oy.

– Koiravaljakkotoiminta on ala, joka aina herättää keskustelua. Varsinkin ihmisissä, jotka ei siitä paljon tiedä. Ja sellaisilla on voimakkaita mielipiteitä asiasta. Se taas helpotti meitä alkaa rekikoira-alalle, kun kaikki tuntee meidät täällä kylällä.

Yrityksen sesonki on ehdottomasti talvimatkailussa. Matti ja Jane ajeluttavat pääasiallisesti Nellimin Erähotellin ulkomaalaisia asiakkaita. Nellim Husky Oy tarjoaa rekiretkiä hotellin asiakkaille suoraan kotipihastaan. Heillä on myös 48 koiran peräkärry, mikä mahdollistaa koiravaljakkoretket myös muualla.

Pienen pienet haasteet

– Koirahommaan tuli pieniä haasteita, kun Lappalaiset alkoivat laajentaa hotelliaan. Luin lehdestä, että Nellimin Erähotelli laajentaa. Soitin Joukolle, ja kysyin. että meinaatte sitten laajentaa. Jouko sanoi, että joo, mutta se toimittaja ymmärsi nyt väärin, jos me nyt 5-6 vuoden aikavälillä laajennamme sen mitä sen mitä siinä lehdessä oli. Mutta siinä kävikin niin, että Lappalaiset laajensivat kahdessa vuodessa tuplasti sen, mitä lehdessä kirjoitettiin, Matti naureskelee.

Eläinten lisääminen kasvavia asiakasmääriä varten ei ollut helppo homma.

– Sillä eläimiä ei käydä ihan tosta noin vain kaupasta ostamassa, vaikka niitä olisi tarjollakin. Mutta tästä on nyt selvitty ja koiramäärä on vakiintunut.

Viisi pientä kolmen viikon vanhaa koiranpentua on parhaillaankin Matin pentulassa kasvamassa. Matti nostaa meille yhden pennuista näytille. Emä koira juoksee iloisesti jaloittelemaan.

Koiratoiminnalla pystyisi elättämään itsensä ja perheensä ympäri vuoden, mutta henkilökunnan vain talveksi. Niinpä Matilla on tarjota myös traktori- ja kaivinkonetöitä sesonkivaihtelun tasoittamiseen. Nellim Husky Oy työllistää, yrittäjien lisäksi, talvisesongin aikaan 5-6 ihmistä, kesällä taas kolmesta neljään.

– Joustavasti ollaan vuosien mittaan tehty kaikkea muutakin tarpeen mukaan. Esimerkiksi ruokapalveluita, kun molemmat on sitä etelän vuosina tehnyt. Täällä on pakko tehdä, jos aikoo näin syrjäisellä seudulla elää ja saada elantonsa. On taivuttava moneksi. Olen ollut myös renkinä porohommissa paikallisessa paliskunnassa.

Ei kaipuuta etelään

Matti ei kaipaa etelään enää ollenkaan. Hänen koti ja perhe on nyt Nellimissä.

– Kyllä siellä aina käy. Nytkin oli siskon tytön nimiäiset. Oltiin muutaman päivän reissulla ja Metallican konsertissa käytiin 55 000 muun ihmisen kanssa. Kyllä sitä on sitten mukava tulla kotiin.

On kuitenkin yksi konkreettinen asia, mitä mies kaipaa.

– Pallopelejä tai muuta joukkuepelejä. Aika, jota omisin itelleni harrastuksiin, on aika rajallista, kun on työ ja perhe. Päivät kun touhuaa ulkona ja illalla meet sisälle, niin kyllä lenkkareiden ja suksien laitto jalkaan ei enää onnistu.

Matti haluaisi, että olisi säännöllinen vuoro pari kertaa viikossa, jonne tulisi muitakin liikkumaan.

– Niin sinne tulisi sitten lähettyä ja siinä tulis samalla sosiaalista toimintaa ja liikuntaa. Se on ainoa, mitä joskus Nellimissä kaipaa ja se on täällä vaikea toteuttaa. Ei sekään ole ongelma, mutta se olisi mukava lisä, Matti haaveilee.

Lapsissa on tulevaisuus

Mies ehti suihkia 10 vuotta maailmalla. Tämän elämän jakson jälkeen hän oli henkisesti valmis sitoutumaan eläimiin ja lapsiin. Perheellisenä Matti on huomannut monia ongelmia asuessaan syrjässä.

– Päivähoidon järjestäminen Nellimiin on hankalaa. Meille on tarjottu vaihtoehtona viedä lapset Ivaloon päivähoitoon ja sieltä ajelet takaisin tänne kotiin töihin ja iltapäivällä taas hakemaan lapset pois hoidosta. Lastenhoito on haaste. Lapsille olisi tietenkin hyvä, että olisi omanikäistäkin seuraa. Ja kyllä kaikki, joilla on pieniä lapsia, niin tietää että joskus ne ois ihan mukavaa pistää vaikka muutamaksi tunniksi päiväkotiin.

– Yksi lapsiperhe aloittaa rakentamaan Nellimiin. Se on mukavaa. On se tulevaisuutta, kun on lapsia kylässä.

Matin ja Janen lapset menevät jonkun ajan kuluttua Ivaloon kouluun. Siellä on lähin koulu.Vuoden päästä lapset pääsevät koulutielle uutta tietä pitkin.

– Olen pärjännyt hyvin vanhankin tien kanssa. Mutta nyt kun tietyömaata on kaksi vuotta katellut, niin kyllä tässä oottaa jo kuin kuuta nousevaa, että joko se tie valmistuisi. Tuohan se käytännön helpotuksia. Auton ja muun kaluston kunto ja pesu helpottuu.

Kehittymistä tapahtuu

Matin mielestä parasta Nellimissä on luonto ja asumisen väljyys.

– Täällä saa olla aikalailla omana ittenään. On tilaa. Ja lentokenttäkin on lähellä, jos mieli tekee muualle. Me molemmat Janen kanssa olemme viihtyneet täällä.

Kysytään Matilta lopuksi, miltä hän ennustaa Nellimin näyttävän kymmenen vuoden päästä.

– Matkailu varmasti jonkin verran kasvaa, mutta toivottavasti maltilla. Kellä on pääomia, niin kannattaahan niiden toimia, mutta jos pysyivät kohtuudessa. En usko, enkä toivo mitään radikaaleja muutoksia. Kyllä Nellim on jo parinkymmenen vuoden takaisesta kehittynyt hurjasti. Pääasia olisi, että ihmiset täällä pystyisi elämään normaalia arkea.

"On se tulevaisuutta, kun on lapsia kylässä."

Irja Jeffremoff muisteli Nellmin kylän elämää Nellimin kesäpäivillä:

"Nellimin rannat ovat olleet asuttuina tuhansia vuosia. Paikan nimillä on meille monenlaista kerrottavaa. Nellim sana tulee inarinsaamenkielestä njellim, joka tarkoitta "niellä". Se liitetään vanhojen inarinsaamelaisten mukaan Keskimäjärven ja Nellimjärven väliseen koskeen, joka ikään kuin nielaisee ylempää tulleet vedet, kertoi Irja Jeffremoff.

Alkuperäisen inarinsaamelaisen väestön lisäksi Nellimiin muutti 1920-30-luvuilla muuta väestöä suurten metsänhakkuiden, Paatsjoen uiton ja ten rakennustoöiden myötä. Myö sodanjälkeiset vesivoimalarakentamiset Paatsjoelle toivat uutta väkeä Nellimiin. Aina joku heistä jäi pysyvästi asumaan Nellimiin.

Sodan seurauksena Petsamon kolttasaamelaiset menettivät sekä kotinsa että ikiaikaisen kotiseutunsa, Inarijärven etelä- ja kaakkoiskulmalle asutettiin sitten Paatsjoen ja Petsamon siidojen kolttasaamelaiset suvut. Joitakin asutettiin myös kauemmaksi.Varsinaisia kotouttamisohjelmia ei tuolloin tunnettu. Oli vain sopeuduttava elämään yhdessä. 70-vuotta on lyhyt aika. Jos muistelemme sodan jälkeisiä vuosikymmeniä täällä Nellimissä, tulee mieleen elävä ja värikäs kylä, jossa oli paljon liikettä. Nellimissä on parhaimmillaan ollut kaksi kauppaa, jos ei kolmekin ja koulu pullollaan lapsia. Joskus koulun oppilasmäärä on ylittänyt 100 henkeä. Postiauto kävi illoin aamuin ja oma postitoimisto palveli asiakkaita. Kerhotalo täyttyi tanssin haluisista lauantaisin aivan ympäri vuoden. Kylällä oli todella liikettä."