Paikallisuutiset

Saamelaiset Suomessa, osa 4: Saamen kielet

Marko Tervaniemi opetteli inarinsaamen kahdesti –  nyt se on perheen kotikieli

Aluksi kielen käyttöön piti kiinnittää tietoisesti huomiota, nykyisin lapsiakin tulee komennettua sujuvasti saameksi.

Inarin kirkonkylältä kotoisin oleva Marko Tervaniemi on inarinsaamelainen sekä äitinsä että isänsä puolelta: äitinsä kautta hän kuuluu Kuuvan ja isänsä puolelta Paadarin sukuun. Lapsuudessaan hän kuuli inarinsaamea paljon, kun isovanhemmat puhuivat sitä mummolassa.

Kotona kieleksi oli kuitenkin vaihtunut suomi.

– Äidillänikin inarinsaame oli äidinkieli, mutta kouluaikana se vietiin pois, Tervaniemi kertoo.

Tuohon aikaan kansakoulussa opetuskielenä oli suomi ja saamen puhuminen kiellettyä. Moni saamelainen lapsi lopettikin saamen puhumisen kokonaan.

Inarin kirkonkylän koulussa oli 80-luvun puolivälistä lähtien mahdollista opiskella inarinsaamea vieraana kielenä. Myös Tervaniemi aloitti kielen opiskelin muutaman muun oppilaan kanssa. Peruskoulun päätyttyä hankittu kielitaito kuitenkin unohtui.

– Ei ollut oikein ketään, kenen kanssa puhua ja valtakieli vei kaiken tilan. Koska se ei myöskään ollut äidinkieli, se unohtui helpommin, hän sanoo.

Kielen opiskelu alkoi uudelleen

2010-luvun alussa Tervaniemi asui Rovaniemellä. Inarissa sijaitseva Saamelaisalueen koulutuskeskus järjesti saamen kieliopintoja verkkokursseina, joihin myös Tervaniemi osallistui inarinsaamen osalta.

– Kieli on aina ollut lähellä ja kiinnostanut, vaikka sitä ei ole aina osannutkaan puhua. Saamelaisuus on kuitenkin ollut läsnä muuten, esimerkiksi poronhoidon ja muun kulttuurin kautta, hän pohtii.

Muutama vuosi sitten hän jäi opintovapaalle ja suoritti niinikään Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa vuoden kestäneet inarinsaamen kieli- ja kulttuuriopinnot.

Henna -vaimo oli käynyt samat opinnot vuotta aikaisemmin, minkä lisäksi hän opiskelee inarinsaamea Oulun yliopiston alaisessa Giellagas-instituutissa ja suorittaa tällä hetkellä maisterin opintoja.

Nykyisin perheessä puhutaankin kotikielenä inarinsaamea ja perheen nuorimmat lapset, kaksoset Maire ja Mervi puhuvat sitä äidinkielenään.

Tervaniemen mukaan myös kolmen vanhemman lapsen passiivinen kielitaito on hyvä: he ymmärtävät inarinsaamea hyvin ja välillä sitä sujahtaa myös puheeseen.

Kielen oppii puhumalla

Nykyisin inarinsaame sujuu Tervaniemeltä jo niin hyvin, että lapsiakin tulee komennettua saameksi.

– Alkuun varsinkin tunnekielenä kieli tahtoi kääntyä suomeksi ja sai aktiivisesti tehdä töitä, että käytti saamea, hän sanoo.

Vielä nykyisinkin, jos hän ei tiedä jotain sanaa saameksi, hän korvaa sen suomenkielisellä sanalla. Tervaniemi kartuttaakin aktiivisesti sanavarastoaan muun muassa lukemalla vanhoja tekstejä, joissa esiintyy nykypäivänä harvemmin käytettyä sanastoa.

Myös ystävä- ja tuttavapiiristä löytyy muita aikuisena inarinsaamen opiskelleita, joiden kanssa kielen voi kääntää suomesta saameksi. Sukua läheltä löytyy edelleen myös muutamia natiivipuhujia.

– Piirit ovat täällä pienet ja kieltä täytyy puhua aina kun mahdollista, Tervaniemi toteaa.

Kaksoset Maire ja Mervi aloittivat koulun tänä syksynä ja he opiskelevat inarinsaamenkielisellä luokalla. Sitä ennen he kävivät inarinsaamenkielisessä kielipesässä.

Inarinsaameksi tytöt pystyvät opiskelemaan koko alakoulun ajan. Ainakin vielä tällä hetkellä yläkoulussa ongelmana on pula saamenkielisistä aineenopettajista.

Mummolassa Tervaniemi on yllättänyt myös äitinsä puhumassa kaksosten kanssa inarinsaamea. Menetettyä kielitaitoa onkin Tervaniemen suvussa kurottu kiinni peräti kahden sukupolven verran.

"Kieli on aina ollut lähellä ja kiinnostanut, vaikka sitä ei ole aina osannutkaan puhua. Saamelaisuus on kuitenkin ollut läsnä muuten, esimerkiksi poronhoidon ja muun kulttuurin kautta.