Paikallisuutiset

Kyläkaupan pitäminen on monipuolista työtä

– Kyläkaupan pitäminen on pitkälti asiakaspalvelua, siinä täytyy osata lukea ihmisiä – kun asiakas tulee liikkeeseen sisälle, niin täytyy katsoa millä tuulella hän on. Sitä näkee heti ilmeestä, että kannattaako tänään alkaa jutulle, vai olla hiiren hiljaa. Tämä pätee siis kyläläisiin, turistit ovat sitten asia erikseen. Heitä minä uskallan kyllä tervehtiä joka kerta, Kaamasen Kotipuodin kauppias Sonja Loponen kertoo.

Loponen on ollut Kaamasen kyläkaupassa kauppiaana yli 10 vuotta. Hän kertoo viihtyvänsä työssään erittäin hyvin.

– Tämä työ on mieleistä, varsinkin silloin, kun saan olla tekemisissä asiakkaiden kanssa. Paperihommat eivät minua liiemmin kiinnosta, mutta nekin täytyy aina kuitenkin tehdä.

Kauppias pitää asiakassuhteitaan erityisen tärkeinä. Kauppaan saa, ja jopa pitää tulla kertomaan jos jokin painaa mieltä.

– Tässä ovensuussa on penkki juuri sitä varten, että siinä voi kyläläiset istua ja kertoa kuulumisia. Se on oikeastaan vähän niin kuin terapeutin tuoli, siinä istuessa saa kertoa minulle ihan mitä vain.

– Kaamanen on pieni kylä, ja kun tänne muuttaa joku uusi ihminen, niin aika suurella todennäköisyydellä minä tulen hänet jossain vaiheessa tapaamaan. Ja kun Kaamaseen joku muuttaa, niin hänet otetaan aina avosylin vastaan. Kyllä me pidämme tällä perällä yhtä.

”Pottua, maitoa ja aski tupakkaa”

– Kyläläisethän ostavat minulta lähinnä maitoa, pottua, leipää, tupakkaa, lottoa ja kaljaa, ihan sellaisia perusjuttuja. Meillä on talvisin täällä hieman suppeampi valikoima, kun tämä kauppa palvelee silloin oikeastaan vain kyläläisiä. Kesällä, kun turistit ovat liikkeellä, niin hyllyille tilataan taas enemmän tavaraa tarjolle, Loponen kertoo.

– Ja eihän nämä kyläläiset talvella tarvitse mittään muuta, heillähän on pakastimet täynnä hirven- ja poronlihaa sekä kalaa, Loponen lisää.

– Toki nyt talven tullen kaupan valikoimaan tulee hieman sellaisia sesonkituotteita, kuten kynttilöitä ja linnunruokaa. Kylässä on tänä päivänä myös jonkin verran pieniä lapsia, joten joulukalenterit ja pääsiäismunat nousevat luultavasti taas hyllylle, kun niiden aika koittaa.

Loponen kertoo kuuntelevansa tarkalla korvalla asiakkaiden toiveita.

– Minä pyrin aina palvelemaan asiakkaitani mahdollisimman hyvin. Jos esimerkiksi Portin Anneli haluaa jouluksi 10 kilon säkin lanttuja, niin Annelihan sitten saa 10 kilon säkin lanttuja. Ei niiden takia tarvitse Ivaloon asti lähteä.

Loposen mukaan kaamaslaiset käyvät Ivalossa tai Inarissa ostoksilla keskimäärin kerran viikossa.

– Moni meistä kulkee Ivalossa ostoksilla, mutta on kylässä myös heitä, jotka saavat kaiken tarvitsemansa omasta kyläkaupasta. Minä käyn Ivalossa abauttiarallaa joka toinen viikko, mitäpä sitä turhaan sen useammin siellä pyörimään.

– Ivaloon on Kaamasesta kuitenkin hiuksen alle 100 kilometriä matkaa, joten pitkä siivu siinä tulee kauppareissulle. Ja jokainen tällä perällä puhuu sitä samaa, Loponen kertoo.

Myymälähuone, 2*varasto, maitohuone, posti...

Marraskuussa tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun Loposen selkä alkoi oireilla pahemman kerran.

– Selkä on ollut siitä lähtien päivittäin kipeänä. Pakko myöntää, että se alkaa potuttamaan pikku hiljaa. Jotkut ovat voineet törmätä netissä olevaan myynti-ilmoitukseen, jossa kaupitellaan liiketilaa Kaamasesta. Ilmoitus on netissä juuri tämän minun selkäni takia. Tämä on se syy, miksi olen lopettamassa kauppiasuraani. Olen näiden kahden vuoden aikana todennut, että ei se selkäkipu töitä tekemällä lähde mihinkään, kauppias harmittelee.

– Jos kyläkauppa Kaamasesta katoaa, niin kyllä täältä silti saa maitopurkin ja murkinaa ostettua, sillä olemme jutelleet Mujusen Päivin kanssa siitä, että Kievari ottaisi itselleen osan kyläkaupan tuotteista myyntiin. Ei sinne toki näin laajaa valikoimaa saataisi, mutta kyllä sieltä tärkeimmät tavarat voisi käydä ostamassa, Loponen valoittaa.

Samalla kyläkaupan pitäjä harmittelee sitä, että jos terveys ei riitä kaupan pitämiseen, niin miten hän näkee kaikkia vuosien varrella tutuksi tulleita kylän kasvoja.

– Se on oikeastaan se minun suurin murheenkryynini. Meidän täytyisi varmasti keksiä jokin päivä kuusta, ellei jopa viikosta, jolloin kokoontuisimme esimerkiksi Kievariin lättykesteille.

– Ikäihmiset kokoontuvat Aglen ( Kallas ) luona kuukausittain herkuttelemassa Neljän Tuulen Tuvan kattiloiden ääressä, mutta ihan kaikki kaamaslaisethan eivät vielä ole ikäihmisiä, Loponen virnistää.