Hyvinvointi

Ivalo eli kultaisia vuosiaan Ylä-Tuuloman rakentamisen aikaan

- Ylä-Tuuloman rakentamiseen aikaan Inarin kunnan asukasluku nousahti hetkellisesti jopa yli 8000:n asukkaan . Siihen ei Inarin asukasmäärä ole kertaakaan noussut Ylä-Tuuloman jälkeen. Ylä-Tuuloma oli kuin Klondyke , joka veti puoleensa tuhansia miehiä eri puolilta Suomea ja moni inarilainenkin lähti kohti Ylä-Tuulomaa keikkatyöhön ja hyvien tienestien ääreen. Näin kertoi historioitsija Irja Jefremoff Ivalon kyläyhdistyksen järjestämässä Ivalon historiaillassa.

– Ylä -Tuuloman aika virkisti ja kasvatti luonnollisesti myös Ivalon kylää. Rakentajat tulivat Ylä-Tuulomalta viikonloppuisin Ivaloon ja Ylä-Tuuloman työntekijät olivat hyvin toimeentulevia, joten heillä oli ostovoimaa. Kauppaliikkeet menestyivät ja legendaarinen Hilja " Hissu " Petterssonin kauppa vaatetti Tuuloman voimalaitoksen rakentajat. Hissu tilasi vaatteita suuret määrät, kun kysyntä oli niin valtavaa. Kaikkea ei ehditty myydä ja niinpä taitaa Hissun kaupan varastoissa olla vieläkin paljon tuonaikaista vaatetta, uskoi Irja Jefremoff .

Moni Ylä-Tuuloman työntekijä siirsi kirjansa Inarin kuntaan ja toki moni jäi rakentamisvaiheen jälkeen pysyvästi Inarin kuntalaiseksi. Ylä-Tuuloman aikana Inarin kunnan kassaan virtasi rahaa ja kunta osasi myös viisaasti käyttää tuota tulovirtaa. Kunta paransi palveluita ja rakensi kaikkea tarpeellista.

– Tuli keskikoulu asuntoloineen ja tuli Etelä-Inarin kansalaiskoulu. Ivalon terveyskeskuksen vuodeosasto rakennettiin 70-luvun alussa. Monenlaista merkittävää saatiin hyvillä verotuloilla. Jotenkin tuntuu, kun ajattelee 60- ja 70-luvun Ivaloa, että täällähän oli todella monipuolista tarjontaa. Jollakin tavalla nykyinen liike-elämä on vaatimattomampaa, kun ajattelee, että silloin oli pari suurta kauppaliikettä, Inarin Osuuskauppa ja Taka-Lapin Osuusliike. Taka-Lapissa oli leipomo ja Osuuskaupalla kahvila. Oli monta muutakin kahvilaa, oli monta vaatekauppaa, oli Hyvärisen kirjakauppaa, ruokapaikkoja, erikoisliikkeitä ja -palveluita polkupyöränkorjaamosta alkaen. Eikä kylästä puuttunut kukkakauppoja, suutarin palveluita, ei tanssipaikkoja, ja elokuvateatteri Aslak oli silloin jo kyläkuvassa, ja oli myös Finnairin toimisto.

– Täytyy ihan hämmästellä, kuinka paljon erilaista tarjontaa Ivalon kylältä löytyi, sanoi Jefremoff .

Kunnan Antti kauhistui jalasmökkejä

Inarin kunnanjohtajaksi tuli 1970-luvun alussa nuori Antti Korhonen , joka kansan suussa sai lempinimen "Kunnan Antti", aivan kuten aikoinaan oli Antti Avaskariakin kutsuttu " Kunnan-Antiksi ". Irja Jefremoff työskenteli samaan aikaan Inarin kunnassa Antti Korhosen kanssa ja hän muistaa hyvin, miten Korhonen kuntaa johti ja mitkä olivat hänen periaatteensa kunnan kehittämisessä.

– Kun Antti tuli Inarin kuntaan -72, niin hän hämmästyi nähdessään, että täällähän oli aika suuri asuntopula. Hän kummasteli sitä, että nuoria perheitä asui jalasmökeissä. Hän oli sitä mieltä, että tähän täytyy saada ehdottomasti muutos. Antti Korhosen aikana ryhdyttiin hakemaan rahoitusta sosiaaliselle asuntotuotannolle ja ensimmäiseksi Ivalon kylään rakennettiin kerrostalot Sairaalantien varrelle.

Korhosen aikana vanhainkoti muutti Toivoniemestä uuteen rakennukseen Ivalon Korkea-Männikköön , sähkölaitos sai uudet toimitilat, tehtiin uusi kunnantalo ja linja-autoasema. Myös teollisuushalleja alkoi tulla Ivalon kylän liepeille.

– Hänellä piti olla koko ajan rakennustöitä vireillä. Arvostan kyllä sitä hänen piirrettään, että hän haki rahoitusta ja koko ajan rakennettiin jotakin.

Antti Korhosen jälkeen koitti Reijo Timperin kunnanjohtaja-aika. Kun Jefremoff mietti, mikä oli leimallista Timperin kaudella, niin hän sanoi, että T imperi oli ennen kaikkea talousmies.

– Hän sai Inarin kunnan talouden hyvälle mallille.

Jefremoff ei osannut nopeasti sanoa, voisiko Timperia pitää leimallisesti rakentajana samalla tavalla kuin Korhosta:

– Toki Timperin aikanakin rakennettiin ja oli vireillä monia kaava-asioita. Ne olivat hankaliakin asioita ja Timperi ehkä menetti suosiotakin , kun kaikki eivät olleet tyytyväisiä, mutta kuntatalous oli kunnossa hänen lähtiessään.

Ravola teki monen työt

Irja kyseli yleisöltä, mitä edesmenneitä ivalolaisia persoonia nousee heidän mieleensä, ja heti eturivistä joku huudahti, että Ivalon kansakoulun johtajaopettaja Elli Ravola ilman muuta. Kyläläisten muistikuviin Elli on jäänyt ahkerana ja erittäin hyvänä, joskin ehkä aika vakavahenkisenä opettajana, jonka työhuoneessa valot paloivat iltamyöhälle asti.

– Elli varmasti olikin merkittävä persoona. Hän teki paljon työtä. Muistan sanonnan, kun Ellin jälkeen kuntaan perustettiin uusia virkoja, niin joku luottamushenkilöistä saattoi sanoa vähän tuskastuneena, että on se kumma, kun taas pitää hakea uutta väkeä. Ennen oli vain Elli Ravola , joka yksin hoiti kaikki ja teki myös kaikki koululautakunnan työt, naurahti Jefremoff .

Kyläläisten mieleen nousivat miettimättä myös nimet Runar Hilli , Mauri Tanskanen , Helga Malm ja Åke Hastrup , maineikas kunnanlääkäri.

– Hastrup oli todellakin taitava lääkäri, hän varmasti pelasti monen inarilaisen hengen. Hän oli veitsenkäyttäjä, teki rohkeasti leikkauksia Ivalon vaatimattomissa leikkausoloissa ja onnistuikin näissä leikkauksissaan, totesi Irja.

Hän sanoi, että hänen mieleensä tunnetuista ivalolaisista tulee tietysti mieleen elokuvateatteri Aslakin omistajat ja pitäjät, Kerttu ja Veikko Niemi .

– He tulivat varsin tutuksi, kun vedin 25 vuotta elokuvakerhoa. Me aina jännitimme, että tulevatko elokuvat ajallaan Ivaloon. Nehän tulivat valtavissa peltilaatikoissa postiautojen mukana. Veikko tai Kerttu soitti minulle, että ei tullut elokuvaa päiväautossa, ja sitten jännitimme, että jospa elokuva tulisi ilta-autossa.

Filmejä Ivalossa ja Ylä-Tuulomalla

Rakennusmestari Veikko Niemi kuului myös Ylä-Tuuloman rakentajiin. Hänellä oli jo elokuvateatteri Aslak Ylä-Tuuloman aikana. Kun Veikko kulki työmaalla Ylä-Tuulomassa , niin hän pyöritti filmejä myös siellä voimalaitostyöntekijöille.

– Kun hän pyöritti filmejä Ivalossa ja Ylä-Tuulomalla , niin olihan se melkoista ajamista edestakaisin. Veikko sai ajella öisin pitkiä matkoja sitä senaikaista soratietä, jotta elokuva saatiin ajoissa Ivaloon, jossa elokuva piti ehtiä laittaa pyörimään Aslakissa istuville katsojille.

Historiaillassa innostuttiin muistelemaan myös Ivalon entistä puhelinkeskusta ja erilaista teknistä kehitystä. Jefremoffia hymyilytti, kun hän muisteli kunnan arkistossa säilytettävää valokuvaa Inarin kunnan ensimmäisestä pistotuskoneesta . Kuva on varmaankin otettu kunnanjohtaja Kullervo Tummen hyvällä kameralla, hänhän harrasti valokuvausta.

– Pistotuskone tuli kuntaan joskus 60-70 -lukujen vaihteessa. Se oli omana aikanaan hieno tekninen laite, jonka avulla voitiin monistaa papereita. Sitähän tarvittiin esimerkiksi kunnanhallituksen esityslistojen kopioimiseen. Kuvassa on arkistonhoitaja Sirkka Similä ja Tumme itse, mutta kuvassa on pistotuskoneen molemmilla sivuilla myös kaksi lapinpukuista naista.

– Ivalon Majalla tarjoili j at käyttivät työasuinaan lapinpukuja, joten naiset ovat Majalan työntekijöitä. Juhlallinen kuva on otettu vanhan kunnantalon portailla ja sitä katsellessa voi kuvitella, että pistotuskoneen hankkiminen oli suuri tapaus. Oli iso edistysaskel, että sellainen kone saatiin tänne kauas pohjoiseen.

Laivalla Näätämövuonolta Vuoreijaan

Ivalon historiaillassa tehtiin aikamatka myös satojen vuosien taakse ja myös siihen aikaan, jolloin Kyrönkylä alkoi muodostua. Irja Jefremoff kertoi, kuinka monet historian vaiheet ovat muokanneet Inarin kuntaa ja Ivalon kylää. Matkailuhistorian tuntijana hän kertoi myös matkailuelinkeinon alkutaipaleesta Inarin Lapin alueella.

Ihminen on kautta aikojen halunnut tutustua uusiin alueisiin ja kaivannut maisemanvaihtelua mielensä virkistämiseksi. Jefremoff esitteli vuonna 1888 ilmestynyttä opaskirjaa "Matkasuuntia Suomessa". Kirja on hämmästyttävää luettavaa siinäkin mielessä, että myös Inarin Lappi on saanut siinä oman lukunsa, vaikka Inariin ei tullut edes tietä, ja matkanteko tuohon aikaan oli tietysti kaikin puolin vaivalloisempaa ja hitaampaa kuin nykyisin.

Kun matkaopas on ilmestynyt 1800-luvulla, niin Inarin osalta paras matkailuvaltti näyttää olleen pitäjän erämaisuus ja monipuolinen luonto, tai kuten kirjan sivuilla asia kerrotaan; "Inarin Lappi on laajaa, sangen harvaan asuttua seutua, jossa on hohtavan valkeita jäkäläkenttiä, syviä soita, kuohuvia koskia ja lukemattomia järviä. Järvistä on Inarijärvi suurin, etelässä ja lännessä kohoavat suuret tunturit...

Lapinmaata sanotaan kauniiksi. Totta onkin, että siellä on mitä viehättävimpiä seutuja, varsinkin virtainlaaksossa, jossa Ivalojoki ja Tenojoki ovat, pitäisi jokaisen lapinkävijän käydä. Yleensä on Lapin maisemissa jotain köyhää ja yksitoikkoista, samalla se on sanomattoman viehättävää, johon on syynä tuo valtava jylhyys, tuo syvä hiljaisuus, uneliaisuus, melkein kirkastettu luonto valoisina kesäöinä, siihen on epäilemättä syy, Lapin luonnon suureen viehätysvoimaan."

Jefremoff otti esille sen seikan, että matkaopas mainitsee ohimennen laivayhteydestä, joka 1800-luvulla toimi " Näytämövuonon ja Vuoreijan välillä".

– Hurtigrutaa ei aivan vielä ollut, mutta jonkinlainen laivayhteys on todellakin ollut Näätämövuonolta Vuoreijaan . Se tuntuu aika erikoiselta ja voisipa olla suosittu laivayhteys tänä päivänäkin, hän uskoi.