Ihmiset

Anne lennätti urhoja Lappiin oppimaan suomea

Jyrkän männikkövaaran rinteeltä avautuu kesäinen järvinäkymä. Edessämme siintää komea, erämainen Inarijärvi.

– Tämä maisema on tuttu myös Vesa-Matti Loirin levynkannesta. Se on otettu juuri tältä paikalta, tietää Anne Stocker.

Anne Stocker ja Pirmin Mader ovat kotoisin Sveitsistä. Anne on kokenut Lapinkävijä. Hän on kulkenut pohjoisessa yli kahdenkymmenen vuoden ajan ensin omilla reissuillansa ja myöhemmin sitten pariskuntana.

– Se, miksi tänne on aina tultu, on valo, luonto ja rauha sekä tietysti puhdas ilma ja vesi, kiteyttää Anne.

Anne ja Pirmin ovat rakentaneet vuonna 2010 upean, hirsimökin järven rannalle, Ivalon kylän läheisyyteen. He etsiskelivät pitkään omaa tukikohtaa Lapista.

– Muutaman kerran kävimme Sanilan porotilalla ja vuokrasimme paikkaa. Kyselin jopa aikoinaan Toinilta , möisikö hän vanhan mökin paikan meille. Olen onnellinen, että emme silti menneet niin pohjoiseen, sillä rakentaminen ja kuljetuskustannukset tulevat aina kalliimmaksi. Samoin matkat lentokentältä yömyöhällä, varsinkin talvella, eivät juuri houkuttele.

– Zürichissa on hektinen elämä koko ajan. Sähköpyörät ajavat mielettömän lujaa ja ihmiset kävelevät pikakävelyä. Kaikilla on kiire johonkin. Tämä on ihan eri maailma.

Anne ja Pirminin mökin rannassa on intiimi, pikkuinen rantasauna, joka on ollut tänä kesänä kovassa käytössä. Nytkin rantalaiturilta kuuluu äänekästä keskustelua ja naurun remakkaa. Joukko hyväntuulisia miehiä uiskentelee 24 asteisessa järvessä ulpukoiden seassa. Nämä urhot ovat sveitsiläisiä miehiä, jotka ovat tulleet intensiiviselle suomenkielen kurssille Annen ja Pirminin luokse Lappiin.

Siitä se idea lähti

Alun perin Kotkasta kotoisin oleva Anne Stocker lähti 40 vuotta sitten nuoruuden huumassa sairaanhoitoalalle Sveitsiin. Hän oli lukenut pitkän saksankielen koulussa ja halusi intohimoisesti hyödyntää kielitaitoaan. Nykyään hän asuu Zürichissä miehensä Pirminin kanssa. Anne on koulutukseltaan erityissairaanhoitaja, kätilö ja kosmetologi. Nyt hoitoalan nainen toimii lymfaterapeuttina omalla vastaanottoasemallaan. Hänen miehensä Pirmin on geologi, jonka takia hän viihtyy erityisesti myös Lapissa tutkiskellen pohjoisen vanhaa maaperää.

Pirmin on opiskellut kotimaassaan suomen kieltä jo kuusi vuotta.

– Hän periaatteessa on osannut suomenkieltä, mutta hän ei osannut puhua sitä. Mieheni sanavarasto on laaja, mutta ilmaiseminen oli minimissään, kuvailee Anne

– Mutta ei hän ole muutenkaan kovin puhelias mies, lisää Anne pilke silmäkulmassa.

Kaksi vuotta sitten Pirminin suomenkielen kurssikaveri vieraili pariskunnan mökillä kolme päivää.

– Sanoin miehille, että puhukaa nyt suomea, kun teillä on nyt siihen mahdollisuus, opettajatyyppinen Anne ohjeisti miehiä.

Sveitsin pojat rupesivat puhumaan suomenkieltä. He juttelivat suomeksi istuessaan päivällispöydässä, käydessään verkoilla ja hikoillessaan saunassa. Kieli kehittyi kovaa vauhtia.

– Minä aina kyselin väliin, "mitä sanoit, tarkenna, en kuullut."

Sen kesän jälkeen Pirmin otti pitkän askeleen suomenkielen taidossaan.

– Sen jälkeen minulle tuli mieleen, että miksei me voitaisi kutsua ihmisiä tänne opiskelemaan suomenkieltä viikkojen pätkissä. Ja siitä alkoi kehittyä tämä leiri-idea, Anne muistelee.

Ja niinpä Anne alkoi levittää sanaa ja mainostaa suomen kielen kursseista oman järven rannalla. Hän rekrytoi kurssia Suomen ystävät Sveitsissä-ryhmän kautta, jossa on jäseniä parisentuhatta.

– Myös Facebook on ollut hyvä markkinointikanava. Kiinnostusta oli valtavasti. Ja kysyntää myös. Tälle kesälle saatiin jo neljä kielileiriä kokoon. Alkukesästä kävi edistyneiden ryhmä ja nyt on meneillään Urhojen kielikoulu. Loppukesästä tulee kurssi Lenitoille eli naisille ja sitten on vielä yksi kurssi syyskuulla.

Täällä haisee muurahaiselle

Suomenkielen intensiivikurssit ovat viikonmittaisia kielikylpyjä ja niille otetaan maksimissaan neljä osallistujaa kerralla. Viikon kurssilla on vierailtu Siidassa kuulemassa saamelaiskulttuurista ja on vaellettu Lemmenjoen Joenkielisillä, Otsamolla ja Kaunispäällä. Iltaisin on käyty kokemassa verkkoja ja valmistettu saadusta kalasta ruokaa.

– Ja kaikki tämä on tehty suomenkieltä käyttäen yhdessä, sanoo suomenkielen opettajana toiminut Liisa Helve-Sibaja .

Sveitsissä on paljon suomenkielen kursseja muun muassa työväenopistossa, mutta opinnot alkavat aina alusta ja ryhmissä pitää olla ainakin kolme osallistujaa. Näin ollen kurssien jatkuvuus on aina epävarmaa. Siksipä Pirmin ja Jürg ottavat edelleen suomenkielen yksityistunteja kotimaassaan. Liisa antaa miehille suomenkielen yksityistunteja myös Sveitsissä. Anne kysyi Liisaa Lappiin opettajaksi suomenkielen intensiivikurssille. Eikä Liisaa paljon tarvinnut houkutella.

– Tämä on kaiken kaikkiaan minulle eksoottista. En ole koskaan käynyt Rovaniemeä korkeammalla ja tunturissakin kävin nyt ensimmäistä kertaa.

Liisan Helve-Sibajan perhe on monikulttuurinen, sillä hänen mies on kotoisin Costa Ricasta. Mies puhuu espanjaa Liisalle ja heidän tytölleen. Liisa-äiti on taas puhunut lapselleen suomenkieltä koko ajan. Lisäksi perheen tyttö puhu saksaa. Perheen äidille kieli on aina ollut tärkeä, sillä se on ollut myös työväline toimittajan työssä.

– Monet kasvit, kukat ja eläimet ovat kuitenkin suomeksi, koska en tiedä niiden nimiä espanjaksi.

Liisa on oppinut espanjankielen 16-vuotiaana, jolloin perhe asui Hondurasissa. Kirjallisuustieteen opiskelijana hän meni Costa Ricaan etsimään aihetta gradulleen.

– Ja aiheen lisäksi sieltä löytyi myös mies.

Hauska sattuma on myös se, että sekä Liisa että Anne ovat molemmat Kotkan tyttöjä ja nyt tavanneet Sveitsissä.

– Kyllä maailma on pieni, nauraa Liisa.

– Kun saavuimme nyt Suomeen, kaikki näyttää niin litteältä ja vihreälle. Ja täällä haisee muurahaiselle, kuvailee Liisa saapumistaan entiseen kotimaahansa.

– Sauna, järvi ja metsätie, millä juoksennella, jos on liikaa energia. Muuta en tarvitse Lapista. Pohjoisen valo on jotain käsittämätöntä, kaikki värit ovat kirkkaammat ja intensiivisemmät, Liisa sanoo lumoutuneena.

Rakastan Suomea

Anne Stocker kertoo, että kurssille osallistuneet ovat olleet hyvin innostuneita ja tyytyväisiä kurssin antiin.

– Tämmöistä ei ole ollut ennen tarjolla. Yhdessäoloa ja yhteistä tekemistä Lapissa.

Jokainen kurssilainen saa aivan ensimmäiseksi myös suomenkielisen nimen.

– Martin on Martti, Pirmin on Pete, Gerhard on Kalle ja Steve on Seppo, Anne listaa.

Opettaja Liisa kertoo, että kielioppi ei ole kurssilla pääasia, vaan että saadaan suomenkieli tehokkaasti käyttöön. Hän pitää mieluisena opettaa pieniä ryhmiä. Kurssin oppimateriaalinkin Liisa on laatinut itse.

– Vaikka en ole mikään opettaja oikealta ammatiltani.

Sveitsiläinen Steve Hauffe eli Seppo on käynyt Suomessa jo lukuisia kertoja sekä lomamatkoilla että työreissuilla. Lapissakin hän on vieraillut jo muutaman kerran.

– Minulla ei ole suomalaista vaimoa, eikä suomalaista kaveria, mutta rakastan Suomea, kertoo Steve Hauffe.

Hänen mielestä intensiivikurssi on ollut erittäin hyvä idea ja kotimaassaan hän aikoo jatkaa edelleen suomenkielen opiskelua.

–Tällä kurssilla ei tarvitse pingottaa ja saa olla rennosti, siksikin tämä on mahtavaa, päättää Liisa Helve-Sibaja.

En ole koskaan käynyt Rovaniemeä korkeammalla ja tunturissakin kävin nyt ensimmäistä kertaa.