Ihmiset

”Se on välillä kuin ratitonta formulaa ajaisi”

Seija Matero on ajanut kilpaporoja 11-vuotiaasta asti. Kun velipoika kasvoi isoksi, siirtyi pikkusisko vuorostaan ”poron rattiin”. Pienestä koosta oli kilpailuissa etua aikana ennen paino- ja ikärajoja.

– Kyllähän silloin rattiin haettiin sitä kylän pienintä ja hulluinta, Matero muistelee. Hänen kotikylässään Värriössä pidettiin kilpaporoja, joten myös hän on pyörinyt mukana pienestä pitäen.

Kilpa-ajajan uraa on kestänyt jo yli 30 vuotta ja porokisat ovat ehtineet muuttua alkuajoista melkoisesti. Ensiksi tulivat häkkilähdöt ja sen jälkeen yksittäisajoista siirryttiin ryhmäajoihin. Myös kilpailumatka on puolittunut kahdesta kilometristä nykyisin juostavaan yhteen kilometriin.

Kisaaminen vaatii hyvää kuntoa

Materolla ei ole erityistä kuntoharjoitteluohjelmaa kilpailukautta varten, mutta urheilu on aina kuulunut hänen elämäntyyliinsä. Yleiskunnostaan hän huolehtii muun muassa juoksemalla sekä kisaamalla koirien kanssa agilityssä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Urheilutaustasta on tässä lajissa hyötyä, hän toteaa.

Kestävyyttä tarvitaan, sillä karsintapäivän aikana lähtöjä saattaa olla jopa 15. Yksi pyrähdys kestää reilun minuutin, mutta koko juoksun ajan kropan täytyy olla tiukasti hallinnassa. Toisena kilpailupäivänä lähtöjä on vähemmän, koska osa poroista karsiutuu pois.

Onnettomuuksiltakaan ei aina vältytä.

– Vängälläkin sattuu aina jotain, kun kaikki haluavat olla sisäradalla. Ohjattavuus on kohtuudella huono, se on välillä kuin ratitonta formulaa ajaisi. Kerran olen hajottanut polven ja se kausi oli silloin siinä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Matero kertoo, että ryhmälähdöissä täytyy myös osata pelata mukana. Juoksun aikana tapahtuu kaistanvaihtoa ja välillä joutuu väistelemään kanssakilpailijoiden suksia sekä toisia poroja.

– Harvoin tulee optimaalista puhdasta juoksua.

Nopein poro ei aina voita

Pudotusajoissa hyvä kilpaporo on sellainen, joka tykkää mennä keulilla. Tilastollisesti nopein poro ei voita kilpailua, jos se vaan tyytyy pysymään kakkosena.

– Poron täytyy pyrkiä saamaan nokkansa edellä ajavan poron ohi, eikä jäädä vaan liimapaperina edessä menevän kylkeen kiinni, Matero selittää.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

On myös poroja, jotka eivät kestä sitä, jos toinen poro nousee rinnalle. Ne voivat joko vetäytyä tai lähteä kaartamaan sivulle.

– Päähihnalla yritetään periaatteessa saada vauhtia lisää, mutta se on kyllä niin porosta kiinni, mitä tapahtuu.

Hyvä ajaja tuntee poronsa ja sen juoksutyylin, jotta voi pyrkiä ennakoimaan kilpailun kulkua.

– Mutta porohan on puolivilli eläin, eli kaikkea voi tapahtua, Matero hymähtää.

Tiivis kisakausi

Ennen kuin kilpailukausi käynnistyy, porojen kanssa tehdään harjoitusajoja. Yleensä kilpaporolla on yksi ja sama ajaja, jonka kanssa se harjoittelee ja kilpailee koko kilpauransa ajan. Ajajaa ei myöskään herkästi vaihdeta, sillä tämä tuntee poron valmentajan ohella aina parhaiten.

– Heti harjoitusten jälkeen valmentajan kanssa käydään läpi, miltä poro tuntui, oliko se jäykkä, herkillä vai ok, Matero kertoo.

Varsinainen kilpailukausi on tiivis. Porocup-kisat käydään viitenä perättäisenä viikonloppuna ja kausi huipentuu Inarissa pidettäviin porokuninkuusajoihin.

Kisakauden aikana porojen kanssa ei enää tehdä varsinaisia harjoitusajoja, vaan keskitytään palauttaviin harjoituksiin seuraavaa kisaa silmällä pitäen.

Tavoitteena porokuninkuus

Jos kaikki kulut ja kustannukset lasketaan yhteen, on porokilpailuilla vaikea tienata.

– Enemmänkin se on sitä, että jos poro pärjää hyvin, sitä arvostetaan. Harvemmalla niitä kuninkaita on, Matero pohtii.

Hän kuitenkin iloitsee siitä, kuinka suosittuja porokilpailut ovat.

– Iso lajihan tämä on, vaikka onkin keskittynyt pienelle alueelle.

Porojen lisäksi myös ajajilla on oma pistetaulukkonsa. Materolle porojen menestys on kuitenkin tärkeämpää kuin oma sijoitus pistetilastoissa.

– Valmentajat ja omistajat tekevät ison työn porojen eteen, jotta saavat ne hyvään kuntoon kilpakaudelle. Heille sitä toivoo pisteitä, että pääsisivät jossain vaiheessa ajamaan siitä kuninkuudesta. Sitten vasta mietitään niitä omia pisteitä, hän toteaa.

Kilpailukauteen kuuluu viisi porocup-osakilpailua

Eniten cup-pisteitä kerännyt poro julistetaan kauden päätteeksi Porocup-voittajaksi.

Porokuninkuudesta pääsevät kilpailemaan 24 eniten pisteitä cup-osakilpailuissa keränneet kuuman sarjan porot.

Porokilpailuja on järjestetty Suomessa jo vuodesta 1932 lähtien

Järjestyksessään 66. Kuninkuusajot käydään Inarissa 31.3.-1.4.2018

Ilmoita asiavirheestä