Paikallisuutiset

Saamelaiset Suomessa, osa 4: Saamen kielet

Saamen kielilailla turvataan saamen kielten asemaa sekä saamelaisten oikeutta asioida omalla äidinkielellään

Jos esimerkiksi omia veroasioitaan ei voi hoitaa saameksi, se on taas yksi kielen käyttömahdollisuus vähemmän. Sen seurauksena kieli köyhtyy ja lopulta kieltä pystyy käyttämään vain omassa kodissaan oman perheen kesken, sanoo kieliturvasihteeri Anne Kirste Aikio.

Saamen kielilain pohjana on saamelaisten perustuslaissa määritelty oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Kielilakia toteutetaan pääasiassa saamelaisten kotiseutualueella ja sen pääajatuksena on, että saamenkielisillä olisi yhdenmukainen oikeus suomalaisten tavoin asioida eri viranomaistahojen kanssa omalla äidinkielellään.

– Lainsäädännöllisesti ollaan kohtuullisen hyvässä tilanteessa, mutta ongelmia on käytännön toteutuksessa. Lakisääteisiä palveluja ei pystytä toteuttamaan, koska on pulaa esimerkiksi saamenkielisestä henkilöstöstä, mutta viranomaisten asenteet kielilakia kohtaan vaikuttavat myös, kieliturvasihteeri Anne Kirste Aikio toteaa.

Hän työskentelee Saamelaiskäräjien Saamen kielen toimistossa, joka seuraa muun muassa saamen kielilaissa säädettyjen tavoitteiden toteutumista ja tekee tarvittaessa aloitteita saamen kielen käytön edistämiseksi.

Huoli kolmesta Suomessa puhutusta saamen kielestä ei ole turha. UNESCO:n määritelmän mukaan inarinsaame ja koltansaame ovat erittäin uhanalaisia ja pohjoissaame luokitellaan uhanalaiseksi.

Aikion mukaan meneillään on murros, jonka seurauksena myös kotiseutualueen ulkopuolella asuvat voisivat saada palveluja saamen kielellä, ainakin teoriassa.

– Aikaisemmin asioita tavattiin hoitaa virastoissa, mutta nyt yhä enemmän netissä. Nythän onkin iso kysymys, miten kaikki sivustot saataisiin tarjolle myös saamen kielillä. Silloin ei tarvitsisi välittää siitä, oletko saamelaisten kotiseutualueella vai et ja siten kielellisiä oikeuksia olisi mahdollista laajentaa käytännössä.

Vaikka digitaaliset palvelut tarjoavat valtavasti mahdollisuuksia, käytännössä niiden laajamittaista hyödyntämistä rajoittavat taloudelliset resurssit. Tällä hetkellä saamenkielisiä verkkopalveluja ei juurikaan ole saatavilla, eniten niitä on viime vuosina kehittänyt Kela.

Ei pelkkä periaatekysymys

Suomen väestörakenne on viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunut niin, että suurin osa saamelaisista on kaksikielisiä ja saamen lisäksi he puhuvat myös suomea.

Aikion mukaan saamen kielilailla pyritään turvaamaan saamelaisten oikeus saada palveluja omalla äidinkielellään huolimatta siitä, mitä muita kieliä henkilö mahdollisesti osaa.

– Asia ei ole kuitenkaan tärkeä pelkästään periaatteen tasolla, vaan saamen kielen käyttömahdollisuuksia pitää myös aktiivisesti laajentaa. Jos esimerkiksi omia veroasioitaan ei voi hoitaa saameksi, se on taas yksi kielen käyttömahdollisuus vähemmän. Sen seurauksena kieli köyhtyy ja lopulta kieltä pystyy käyttämään vain omassa kodissaan oman perheen kesken.

Saamen kielilaissa säädetään saamelaisten kielellisistä oikeuksista viranomaistasolla. Kielilain lisäksi on olemassa erityislainsäädäntöä, jossa säädetään tarkemmin muun muassa oikeudesta saamenkieliseen opetukseen ja varhaiskasvatukseen sekä potilaan oikeudesta saada sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja omalla äidinkielellään.

Aikion arvion mukaan kielelliset oikeudet toteutuvat saamelaisten kotiseutualueella parhaiten koulutoimessa ja varhaiskasvatuksessa. Syykin siihen on tiedossa.

– Lakisääteiset velvoitteet ovat selkeät, joten opetus ja varhaiskasvatus on järjestettävä saamenkielellä. Toki on kuntakohtaisia eroja ja esimerkiksi Utsjoella saamenkieliset asiat toteutuvat paremmin kuin muissa saamelaisalueen kunnissa.

Suurimmaksi huolenaiheeksi Saamen kielen toimistossa ovatkin nousseet sote-alan palvelut, joiden piirissä on paljon iäkkäitä ihmisiä.

Erityisesti käytännön hoivatyössä sekä psykososiaalisen tuen antamisessa korostuu yhteisen kielen lisäksi vaatimus kulttuurisensitiivisyydestä eli kyvystä huomioida eri kulttuurin erityispiirteitä. Kulttuurin ulkopuolelta tulevalle se voi olla vaikeaa.

– Vastaan voi tulla sellaisia asioita, jotka vaikuttavat esimerkiksi potilasturvallisuuteen, jos ei ymmärrä kieltä tai saamelaiskulttuuria, Aikio sanoo.

Kielipesätoimintaa kaivataan lisää

Saamenkielistä varhaiskasvatusta tarjoava kielipesätoiminta on tutkitusti yksi tehokkaimpia tapoja elvyttää saamen kieltä. Aikaisemmin saamenkieltä puhuvien keski-ikä on ollut huomattavan korkea, mikä on aiheuttanut huolta saamen kielten säilymisen puolesta. Kielipesätoiminnalla tilanne on kuitenkin saatu korjaantumaan parempaan päin.

Ongelmana kielipesätoiminnassa on kuitenkin sen epävarma asema.

– Kielipesätoimintaa järjestetään varhaiskasvatuksen omaisesti ja monissa yksiköissä se toimii yhdessä saamenkielisen varhaiskasvatuksen kanssa. Se ei kuitenkaan ole varhaiskasvatuslainsäädännön piirissä vaan erillisrahoitteista ja hanketoimintaan verrattavissa olevaa toimintaa, Aikio sanoo.

Saamelaiskäräjien teettämässä selvityksessä kävi ilmi, että saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella vain viisi prosenttia saamelaislapsista pääsee osallistumaan saamenkieliseen varhaiskasvatukseen. Tulijoita on silti jonoksi asti.

Aikion mukaan kielipesätoiminnalle olisi lisätarvetta etenkin saamelaisalueen ulkopuolella. Kuntia ja kaupunkeja toiminnan järjestämiseen kannustaa siitä maksettava taloudellinen korvaus.

– On paljon saamelaisia perheitä, joiden kotikieli ei ole saame ja he eivät siksi ole lakisääteisesti oikeutettuja saamenkieliseen varhaiskasvatukseen. Silloin heidän ainoa vaihtoehtonsa on saamenkielinen kielipesätoiminta, jos heidän kotikuntansa tai -kaupunkinsa suostuu järjestämään sellaista, Aikio toteaa.

Positiivista kehitystä

Aikion mukaan myös yleinen ilmapiiri saamen kieliä kohtaan on muuttunut myönteiseksi ja yhä useampi haluaa opiskella oman sukunsa kielen. Hän myös muistuttaa, että saamenkielisiä työelämän osaajia tarvitaan lähestulkoon kaikilla aloilla.

Mutta vaikka saamen kielen taito työelämässä olisikin valttikortti, on monen saamenkielisen arki silti jatkuvien valintojen tekemistä, myös saamelaisten kotiseutualueella.

– Koko ajan pitää valita saamen ja suomen välillä ja kannustaa saamen kielen käyttöön: katsotaanko saamenkielisiä ohjelmia, ollaanko saamenkielisellä luokalla ja niin edelleen. Nämä ovat asioita, mitä suomenkielinen vanhempi ei joudu koko ajan miettimään.

Silti periksi antaminen ei ole vaihtoehto, sillä edellisten sukupolvien kokemukset ovat osoittaneet, ettei oman äidinkielen hylkäämisestä seuraa hyvää. Siksi saamen kielten elvyttäminen on tärkeää ja siihen tarvitaan myös valtiovallan tukea.

Mutta vaikka Saamen kielen toimistossa saadaan tehdä vielä paljon töitä saamen kielten hyväksi, näkee Aikio silti myös jo paljon positiivisia asioita tapahtuneen.

Erityisen iloinen hän on saamenkielisessä nuorisokulttuurissa tapahtuneesta kehityksestä.

– Saamenkieliset muumit, musiikki, oppimateriaalit ja nuorten kirjallisuus ovat kaikki todella positiivisia asioita. Saamenkielistä nuorisokulttuuria on olemassa ja se halutaan pysyväksi osaksi saamelaisten nuorten elämää.