Mitä tehdä Ivalossa?
Tätä on odotettu, kaivattu ja toivottu:
Laanilan monotansseissa tanssitaan taas
Luulampi on jälleen auki
Vapaaehtoistyöhön Pielpajärven erämaakirkolle Inariin
”Mie olen viettänyt siellä A-luokan matkoja”
Pielpajärven erämaakirkon kenttää hoidetaan lampailla
Lappi on valittu ilmastonmuutoksen sopeutumisen edelläkävijäjoukkoon
Okra Playground on Inariviikkojen pääesiintyjä – useita konsertteja myös Elokuvateatteri Aslakin jäähyväisiksi
Metsähallitus suosittelee Guivin reitin välttämistä Kevon luonnonpuistossa - Guivin uuden kämpän rakennustyömaa vaikuttaa palveluihin
UK-puiston ja Sompion luonnonpuiston kestävöintityöt alkavat
A-
A+
Siula-talossa pidetään kyläkahvilaa
Saariselän kyläyhdistys talkoilee jälleen joulukransseja
Saariselän kyläyhdistys on jo melkein kymmenen vuoden ajan talkoillut joulukransseja männynhavuista ja käyttänyt kranssituoton omaan toimintaansa. Tämäkään vuosi ei tee poikkeusta, joten Siula-talon kyläkahvilan takahuoneessa käy iloinen puheensorina, männynoksat tuoksuvat ja kahvipannu porisee, kun kyläaktiivit ovat kokoontuneet kranssitalkoisiin.
Saariselän kyläyhdistyksen aktiivit muistelevat, koska ensimmäiset joulukranssitalkoot pidettiin. Joku arvelee, että kai tässä sentään on jo 20 vuotta kransseja tehty, mutta kun asiaa tarkemmin mietitään, niin tullaan siihen tulokseen, että nyt voisi olla menossa kymmenes vuosi.
– Pitkä perinne tämä joka tapauksessa on. Tämähän on samalla kyläyhdistykselle erittäin tärkeä varainkeruumuoto. Kaikista muista toiminnoista tulee kyläyhdistykselle hyvin pieniä purosia, mutta tämä on se paras puro meille. Jos ei kransseja myytäisi, niin monet sataset olisivat poissa kyläyhdistyksen toiminnasta, kertoo Raili Mäkinen.
Joulukranssit tehdään tosiaan aina talkoilla, eikä kranssien teosta aiheudu kyläyhdistykselle käytännössä kustannuksia. Jokaisella on kotonaan jo piironginlaatikossa pihdit tai pienet oksasakset, jotka otetaan mukaan, kun talkoisiin lähdetään.
– Havujakaan ei tarvitse ostaa, eikä näitä koskaan pystypuista kerätä. Tänä vuonna saimme havuja tosi paljon Rytkösen Markulta, kun hän kaatoi puita tontiltaan. Ja kertyi tänne männynoksia vähän sieltä ja täältä, kun yksi sun toinen oli puita kaadellut.
Eräs talkoolaisista kertoo, että syysmyräkkä pudotti hänen pihalleen niin ison männynoksan, että yksin tuosta oksastakin löytyi jo monen kranssin ainekset. Ja kaikki materiaali otetaan talteen, mitä vastaan tulee.
Talkoolaiset arvelevat, että jos Saariselällä asuttaisiin kuusten keskellä, niin silloin joulukranssit tehtäisiin varmaankin kuusenhavuista.
– Mutta kyllä männynhavuistakin kaunis kranssi tulee ja onhan se ehkä eksoottisempikin, tietyllä tavalla karun kauniimpi kuin kuusenhavu. Näissä oksissa on jo valmiina paljon käpyjä, mutta jonkin verran käpyjä kiinnitetään myös lisää. Ja kranssiin laitetaan koristeeksi jotain nauhaa, mutta ei liikaa. Havu on jo itsessään niin kaunis, ettei se tarvi ympärilleen hirveästi krumeluuria, he sanovat.
Ostajia löytyy aina
Saariselän kyläyhdistyksellä ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa, että kranssit kuivuisivat käsiin. Sinä päivänä kun Inarilaisen toimittaja vieraili talkoissa, oli työtilan seinällä ennakkotilauslista ja siellä näytti olevan jo satakunta kranssivarausta.
– Ostajia on moneen lähtöön, yrityksiä ja yksityisiä. Kyläläiset ja turistit ovat hyviä asiakkaita. Moni on jo varannut mökin joulunviettoa varten Saariselältä ja varannut jo nyt myös joulukranssin, jonka voi laittaa koristeeksi oveen tai mihin vain. Joulukranssejahan nämä periaatteessa ovat, mutta männynhavuhan säilyy vihreänä pitkään. Kyllä näitä meidän kransseja näkyy ihmisten ovilla ja terasseilla vielä kesälläkin, naurahtaa Leena Merisaari.
Kylätila on tärkeä
Saariselkäläiset talkoilivat viime joulun alla kransseja Siula-talon kellarissa, mutta tänä vuonna työskentelytila löytyy kerrosta ylempää. Kunta on antanut sieltä entiset ravintolatilat kyläyhdistyksen käyttöön kolmeksi kuukaudeksi pientä vuokraa vastaan.
– Tämä on sellainen pilottijuttu ja olemme tosi onnellisia, että saimme tämän tilan kyläyhdistyksen käyttöön. Pidämme tässä keskiviikkoisin kyläkahvilaa kello 12-17. Keskiviikon kyläkahvila on kaikille ihmisille avoin ja niinpä täällä käy niin kyläläisiä kuin matkailijoitakin. Kyläkahvila on kyläläisille paikka jossa tavataan toisia ja kun seassa on joskus matkailijoitakin, niin kyllä täällä syntyy mukavia keskusteluja, kun matkailija kyselee millaista täällä kylässä on ihan oikeasti asua, kertovat talkoolaiset.
Koululaisille on varattu Siulan kylätilasta maanantait ja tiistait. Alakoululaisia on tilassa käynyt ahkerasti, mutta kyläaktiivit myöntävät, että yläastelaisten liikkeelle saaminen on ollut vaikeampaa:
– Yläkoululaisia on Saariselällä 18 kappaletta, eli aika paljon, mutta ehkä täytyisi vielä miettiä millaista toimintaa ja sisältöä heille pitäisi olla, että he innostuisivat tulemaan kylätalolle. Tiedämme kyllä, että jos täällä olisi vaikka biljardipöytä, niin silloin sitä pelaisivat yläkoululaisetkin, mutta yksi ongelma olisi sitten se, että jos ja kun tästä tilasta täytyy aikoinaan luopua, niin mihin se iso biljardipöytä sitten sijoitettaisiin.
Huonekalut jokaisen kotoa
Torstaipäivä on kylätilassa semmoinen, että silloin sinne voi tulla pitämään vaikka perhejuhlia, syntymäpäiviä tai mitä vain.
– Jos haluaa pitää lapselle synttärit, eikä kotona ole tilaa, eikä halua ravintolaan, niin täällä on tilaa, vakuuttavat talkoolaiset.
Saariselän kyläläiset ovat sisustaneet kylätilan itse ja sekin on tehty talkoovoimin. Raili Mäkinen kertoo, että jokainen on tuonut kotoaan ylimääräisiä, siistejä ja ehjiä huonekaluja. Kylätila on sisustettu viihtyisän näköisäksi ja se näyttää kuin isolta ja kotoisalta olohuoneelta, tai paremminkin pirtiltä. Jollakin on ollut kotonaan ylimääräinen ehjä imurikin ja se on tuotu kylätilaan, sillä kyläläiset siivoavat tilan tietysti itse.
– Tämä kylätila on mahtava juttu ja tätä on kaivattu tosi pitkään. Tässä on porukalla jo mietitty uusia ideoita. Tässähän voisi pitää vaikka päivän mittaisen pop up-ravintolan, mutta totta puhuen, ihan sellaiseen ei ehkä meidän resurssit kuitenkaan riitä, kertoo Mäkinen.
Myös Aune Häikiö on iloinen, että kylätila on nyt saatu, vaikkakin tilapäisesti.
– Kyllähän Saariselän pitää olla tasa-arvoinen Ivalon kanssa. Siellä on iso ja viihtyisä Ainola, mutta ei Saariselän kylältä tietenkään voi joka päivä lähteä Ainolaan ajamaan ja harrastamaan, joten on tärkeää, että meillä on Saariselällä oma kylätila. Toki Ainolaa käyttävät monet muutkin yhdistykset kuin Ivalon kyläyhdistys, mutta toisaalta Saariselällä ei niin hirveän paljon ole muita yhdistyksiä kuin kyläyhdistys, hän tuumailee.
Saariselän kyläläiset ovat jo heittäneet palloa Inarin kylien neuvostolle, jotta seuraava kokoontuminen pidettäisiin Saariselän kylätilassa, kun sellainen nyt käytettävissä on ja sinne mahtuu kokoustamaan isollakin porukalla.
Jaakko Peltomaa
"Perjantai on kylätilassa miesten eli kloppien päivä. Parhaillaan miesten tehtävänä on nikkaroida Saariselän liikenneympyrään alusta, jonka päälle voi joulun alla laittaa kyläyhdistyksen perinteiset jäälyhdyt. Tänä vuonna jäälyhdyt halutaan nostaa vähän ylemmäs maasta, jotta ne näkyvät paremmin ohi kulkeviin autoihin. Nikkarointitalkoita johtaa Oskari Heikkinen, joka on erityisen pätevä puuseppä tässä meidän Saariselän kylässä", kertovat talkoolaiset.
TIETOLAATIKKO
"Saariselällä asuu aktiivista ja liikkuvaista väkeä"
Joulukranssitalkoisiin osallistuvat saariselkäläiset ylistävät Saariselän kylää mahtavaksi asuinpaikaksi. Kaikki vakuuttavat kuin yhteen ääneen, että se porukka mikä on Saariselälle muuttanut, on hyvin aktiivista ja liikunnallista. Kukaan ei voisi kuvitella asuvansa missään muussa tunturikylässä. Joku tunnustaa, että tulihan sitä aikoinaan vähän katseltua Rukaa ja Leviä, mutta lopulta oli selvää, että vain Saariselkä on tunturikylä, missä voisi kotoisasti asua ja eläkepäiviä viettää.
– Me lenkkeilemme hyvin paljon. Me käytämme hyväksemme täällä olevia kävely- ja pyöräteitä, sekä latuja. Jos ei kauemmas ehdi, niin sitten kävellään iltaisin vaikka Aurora-polku. Se on totta, että ei tänne ole muutettu siksi, että istuttaisiin sohvalla illasta toiseen. Me liikumme ja kuljemme hyvin paljon omin päin, mutta sen lisäksi me kaipaamme tämmöistä yhteistä toimintaa ja siksi me olemme mukana näissä joulukranssitalkoissakin, kertovat talkoolaiset.
Useampi talkoolainen sanoo, että myös Saariselän VPK on sellainen yhdistys, jonka toiminnassa he ovat mukana.
– Ei ole kyllä mitään moittimista. Jos joku ihmettelee, miten me voimme asua turistikylässä ja eikö turisteista ole meille haittaa, niin voin sanoa, että ei heistä ole mitään haittaa. Saariselän keskusta on pieni ja matkailijat kulkevat tätä keskustan raittia paikasta toiseen kylpylästä Kuukkeliin, kuppilasta toiseen, kirkon pihalta pulkkamäkeen, heillä on ne vakireitit. Ei meillä asukkailla ole mitään valittamista, saamme asua ihan rauhassa, ei kukaan kiinalainen tulisi sisään, vaikka olisi ovet yötä päivää auki, naurahtaa Ulla Åkerlund.
Hän ylistää omaa pihaansa, jossa linnut käyvät lintulaudalla ja on mukava tunnistaa, mikä lintu milloinkin on ruokailemassa.
– Pihalla on oravia, pupuja, poroja. Pupuille annan porkkanoita ja porot syövät pihalta kaikki hyvät ruokasienet, mutta ei se haittaa. Turisteja ei olohuoneen ikkunasta näy, eli jos ei halua nähdä yhtään turistia, niin ei niitä sitten myöskään tarvi nähdä. Kaiken kaikkiaan kun Saariselällä asuu, tuntuu siltä, että sitä asuu metsän keskellä, hän kertoo hyväntuulisesti.
Aune Häikiö vakuuttaa, että Saariselällä asuessa ei aika käy pitkäksi. Yksi mukava harrastus on ikäihmisten jumppa, jonka kansalaisopisto järjestää Saariselälle. Myös kirjastoauto on saariselkäläisille tärkeä ja siellä pitää käydä tietysti ihan jo kannatuksen vuoksi, kun kerran kunta tällaistakin palvelua järjestää. Kirjastoautonkuljettaja Terho on kyläläisille tuttu ja hän tuntee ulkoa kirjastoauton tarjonnan, ja jos joku haluaa tilata jonkun uutuuskirjan, niin Terho hoitaa asian ja seuraavalla kerralla uutuuskirja löytyy, kun saariselkäläinen astuu kirjastoautoon.
Saariselän ruokakauppa saa kiitosta ja saariselkäläiset tuumailevat, että Ylävaaran Antero pitää kaupassa hyvin monipuoliset valikoimat - kenenkään ei ole ruuan perässä pakko lähteä Ivalon kauppoihin.
– Toki me käymme paljon Ivalossakin, kun siellä on sellaisia palveluja, mitä ei Saariselällä ole. Mutta sehän on vain mukava asia, kun saa käydä kerran viikossa Ivalossa. Ivalon käynti on aina pikku irtiotto ja siellä voi samalla istahtaa vaikka kahvilassa, kertoo Aune Häikiö.
JP
