Tässä sarjassa seurataan 1970-luvulla alkanutta uutta kultaryntäystä Ivalojoen ja sen sivujokien varsille. Jo aivan sen alkuvaiheessa kullanhuuhdonnasta innostui Lasse Kock, joka oli vaimonsa kanssa Saariselän matkailukaupungin ensimmäinen pysyvä asukas, opas ja kivien asiantuntija. Hän oli kiertänyt 1960-luvun alusta lähtien Saariselän tuntureita, mutta ehtinyt perehtyä myös Ivalojoen kulta-alueeseen.

Kurujärvessä on saamelaiskansaa, kyläpaikka tämä tuttu ei lie.

Puro pieni ja mutkainen sinne, sinne polkua mistään ei vie.

Soiden se keskellä siellä, tuulella laineita lyö.

Saamelaiset sen rannoilla siellä, poronlihaa ja kalaa vain syö.

Lintujen siivillä mennä sinne vois, halki ilmojen, yli soiden, yli pienien metsäpurojen.

Saamen heimo siellä, puhtaana säilynyt on.

Lannan tyttöjä pojat eivät sinne, itselleen vaimoiksi vie.

Kurujärvi jo mainetta muinoin, vedenviljalla niitellä sai.

Kalamiehet sen muistoksi vielä, kalakeittonsa keittävät vain.

Tämä teksti on taiteilija Andreas Alarieston sanoittama laulu Kurujärvestä. Lyhyesti kerrottuna, tuollainenhan Kurujärven pieni saamelaiskylä on ollut.

Jatkosodan loppumainingeissa Saksan armeija alkoi rakentamaan Tankavaaraan puolustusasemaa, joka sai nimekseen Schutzwall-Stellung eli Suojavalliasema. Puolustuslinja oli alun perin tarkoitettu varmistamaan saksalaisten asema Pohjois-Lapissa, mutta kun Hitler syksyllä 1944 määräsi armeijan vetäytymään Norjaan, Nattasilta Tankajoelle asti ulottumaan suunniteltu puolustusasema jäi keskeneräiseksi ja sitä käytettiin vain Suomen armeijan viivyttämiseen.

Kultakylän matkailuhuuhtomo toimii sekä non-stoppina että ajanvarauksella kesän ajan joka päivä. Vuokravaltauksella kullanhuuhdontaan voi uppoutua vaikka koko kesäksi.

Monissa työpaikoissa etätyö­mah­dol­li­suudet monipuolistuivat koronapandemian vuoksi. Espoolainen Jim Solatie vietti vaimonsa Pian kanssa maaliskuussa kaksi viikkoa Tankavaarassa etätöitä tehden.

Kun Suomi meni säppiin viime vuoden maaliskuussa, Kultakylä-yrittäjä Marko Touru ei voinut olla miettimättä, että oliko tämä nyt tässä. Kevään jälkeen koitti kuitenkin kotimaisten matkailijoiden vilkastama kesä, joka pelasti paljon. Siksi myös tälle kesälle on ladattu kovat odotukset.

Lähes viisi vuosikymmentä Lapissa kultaa kaivanut Seppo Mauno harmittelee vain sitä, ettei tehnyt lopullista muuttopäätöstä jo monta vuotta aikaisemmin. Pysyvästi hän muutti Lappiin 36 vuotta sitten.

Taatsijärven rotkomaisessa luoteisosassa kohoavat mahtavat Taatsin seitakivi ja lähes pystysuora kallioseinämä, Taatsinkirkko. Seita on ollut saamelaisille tärkeä pyhä paikka ja sille on tultu uhraamaan pitkienkin taipaleiden takaa aina naapurimaista asti.

Tässä sarjassa seurataan 1970-luvulla alkanutta uutta kultaryntäystä Ivalojoen ja sen sivujokien varsilla. Tässä jaksossa liikutaan Pahaojan vanhan kultakämpän ympäristössä. Paikka oli 1920-luvulla lyhyen aikaa legendaarisen Heikki Kivekkään kultahankkeen päänäyttämönä. Sille tuli isoille hankkeille tyypillinen nolo loppu.

Saariselän Sanomien uudessa juttusarjassa esitellään retkikohteita, joissa voi helposti käväistä päivämukin eli takaisin majapaikassa ollaan vielä samana päivänä. Ensimmäisenä tutustutaan Inarin kirkonkylän lähiretkikohteisiin ja siellä Tuulisjärveen.

Perinteinen poronkäristys on pororuokien ehkäpä legendaarisin muoto ja monelle se on tärkeä muisto pohjoisen matkasta. Makumuiston voi kätevästi toisintaa myös kotikeittiössä laadukkailla raaka-aineilla ja ripauksella pohjoisen tarinoita. Paras lisuke on pakkasen hellästi puraisema puolukkasurvos ja maustekurkut.